Juuri, kun kevätväsymys alkoi painaa mieltä ja tuntui siltä, että kesään on aivan liian pitkä aika, saapui sähköpostilaatikkoon vaaleanpunaisella sähköpostimerkillä varustettu kirje, joka toi hetkessä kevään lämmön sieluun ja sydämeen:
Hei! Miten olette siellä omassa maassa? Toivon, että kaikki on hyvin sinulla, nimeni on Anna Beko, kuten kuiskaan rukoukseni tänään ja meni etsiä mukava ystävä törmäsin yhteyssähköpostiosoitettasi. Mieleni ja sydämeni kertoi yhteyttä sinuun ystävyys, ystävä, joka todella ymmärtää hänen ystävänsä ja jakamaan tunteitaan yhdessä.
Ota ystävällisesti hyväksy minun pyynnöstä, uskon että jumala on tarkoitus, etäisyyden, kielen tai ikä voi koskaan olla este, mutta katsotaanpa rakkaus yhdistää meitä, koska rakkaus on silta, joka liittyy kaukaa olla lähellä toisiaan, minä lähetän kuvia sinulle välittömästi olen saanut vastauksen minun sähköpostiosoite.
Eikä tässä vielä kaikki,muutamaa päivää myöhemmin neiti Kate Kambo lähetti kiihkeän sähköpostin, jossa ilmoitti olevansa täysin valmis avioon kanssani. Voi onnea, voi iloa, että tällaista siunausta saapi pieni ihminen osaksensa.
Enkö saakaan olla ainoa oikea. Onko todellinen rakkaus ja syvä tunne huutokaupattavana?
Sitten maailma murtui, sillä sekä Anna että Kate olivat lähettäneet postia myös työkavereille – Enkö saakaan olla ainoa oikea. Onko todellinen rakkaus ja syvä tunne huutokaupattavana?
Parempi hävittää molempien vosujen viestit, ettei käy samalla lailla, kuin naiselle, joka rakastui palavasti nettikeskustelussa kohtaamaansa komeaan lääkäriin. Tulisen rakkauden tuloksena nainen päätyi lähettämään miehelle kaikki säästönsä ja äityi vielä kavaltamaan hallitsemansa kuolinpesän varat, kaikkiaan yli 150.000€, jotta olisi saanut tavata elämänsä rakkauden, mutta ei.
Voi Anna ja Kate, syömmein mun räytyy mut’ kieltäytyä mun täytyy. Nyt tunteeni ovat hyhmänä, kun piditte mua tyhmänä.