Vankila muistuttaa monessakin mielessä elokuvia. Pitkien käytävien kautta toimittajat ohjataan liikuntasaliin, johon on asetettu päälle kolmisenkymmentä tuolia. Joka puolella salia odottavat vartijat. Ainoana erona elokuviin on, ettei Mikkelin vankilan uudisrakennuksessa kuule sellien kaltereiden napsahtavan selän takana kiinni.
Tunnelma on miltei harras. Liikuntasalin edessä yleisöään odottaa bluesmuusikot Ismo Haavisto ja Andres Roots. Pian itseään esittelemättä duo aloittaa konsertoinnin Haaviston säveltämällä tribuutilla blueslegenda Muddy Watersille. Seuraavan tunnin ajan yleisön korvia hellitään venyvällä ja vonkuvalla kitarataituroinnilla.
Ensimmäinen riemunkiljahdus kuullaan jo heti ensimmäisen välipuheen aikana. Eräs yleisöstä intoutuu, kun Ismo Haavisto ilmoittaa olevansa kotoisin Lahdesta.
- Olin itseasiassa näkeväni yhden tutun naaman Lahden kaduilta keikan alussa, Haavisto tunnelmoi keikan jälkeen.
Vankilakonserttien historia on pitkä
Haaviston ja Rootsin yhteiskonsertti Mikkelin vankilassa syntyi Saimaa Bluesia järjestäneen promoottori Make Järvisen ajatuksesta. Järvinen kertoo haluavansa viedä musiikkitapahtumia myös sellaisiin ympäristöihin, joissa ihmisillä ei ole mahdollista sitä muuten kuulla. Esimerkiksi vuonna 2012 Ilkka Haavisto esiintyi Saimaa Blues -tapahtuman yhteydessä Mikkelin keskussairaalassa sen henkilökunnalle ja asiakkaille.
Kitaramusiikin yhteys vankiloihin on monille tutumpi esimerkiksi lauluntekijä Johnny Cashin kautta. Vankilakonsertoinnin todelliset juuret lepäävät silti bluesin varhaishistoriassa.
- Bluesilla ja vankilalla on aina ollut vahva yhteys toisiinsa. Monet blueslaulajat vuosisadan alkupuolella viettivät aikaansa vankilassa. Myös useat tuon ajan bluestaltioinnit on tehty nimenomaan vankilassa.
- Toki joukossa oli muutama murhamieskin, mutta tummat joutuivat tuohon aikaan vankilaan helposti, eikä taustalla tarvinnut välttämättä olla mitään isojakaan rikoksia, Haavisto kertoo.
- Muddy Watersin kitaristi Pat Hare kirjoitti 50-luvulla biisin "I´m gonna murder my baby". Lopulta hän toteutti uhkauksensa, Roots muistuttaa Haavistoa.
Sydänsuruista kertovilla lauluilla sielunhoitoa
Haavisto ja Roots ovat kiertäneet ympäri Eurooppaa Muddy Waters -tribuuttikiertueellaan tämän vuoden alusta lähtien. Vankilakonsertti oli molemmille ensimmäinen.
Konsertti läpileikkasi Watersin uraa useilta vuosilta. Kitarasta pärähtivät ilmoille saatesanat sellaisille merkkisävellyksille kuten "Rollin´Stone (Catfish Blues)” ja ”Morganfield blues”. Kappaleissa tarinoitiin sydänsurusta. Karuimmat kertomukset jätettiin suosiolla pois ohjelmasta.
- Karut tarinat kuuluvat bluesin alkuvaiheeseen. Silloin kaikilla ei ollut pääsyä tiedotusvälineisiin. Tuon ajan blueslaulajat kertoivat tapahtumista, ja sitä kautta ihmiset saivat tietoa. Laulujen kautta kerrottiin murheellisista tapahtumista, tulvista ja muista.
- Blueskin muuttui 30-luvulla ja suurin osa sanoituksista muuttui myös sitä myötä kevyemmäksi. Tänään meilläkin kerrottiin enemmän sitä parisuhdetarinaa kuten muussakin kevyessä musiikissa on tapana, Haavisto tuumaa.
Blues upposi myös vankeihin
Duo tunnustaa jännitäneensä keikkaa jo etukäteen. Kun vankilan ovista päästiin sisälle, esiintyjien toimintavapaudet rajoittuivat huomattavasti totutusta. Hetkittäin duo joutui miettimään, kuinka keikalla tulisi käyttäytyä. Vaikka kaikilla keikoilla on edessä ramppikuume, myös yleisön reaktiot mietitytti molempia.
Vankilan asiakkaille konsertti kuitenkin kelpasi. Monen kerrottiin innostuneen selliosastolla välittömästi, kun kävi ilmi että vankilassa järjestetään blueskonsertteja. Tosin osa pahoitti uutisesta myös mielensä. Esimerkiksi tutkintavankeudessa olleet ja vankilasiirtoa odottavat eivät päässeet konserttiin. Joitakin harmitti jopa vapautuminen vankilasta liian ajoissa
Mikkelin vankilan uusissa tiloissa konsertteja ei ole juuri ehditty järjestää. Liikuntasalissakin musiikkitapahtumia järjestettiin viimeeksi jouluna. Liikuntasali on tosin ollut viikottain käytössä kirkkomenoja varten.
- Tavallaanhan tämä blueskin on sielunhoitoa. Eräänlaista kärsimyspäivän teemanmukaista musiikkia, bluesmusiikin ystäväksi tunnustautuva vankilanjohtaja Eva Vesanen kertoo.
- Onhan tämä arkipäivään ihan hyvä juttu. Saa vähän muutakin ajateltavaa. Blues-miehiä en kuitenkaan ole. Enemmän tykkään perinteisestä rockista kuten Metallicasta, itseään "Veskuksi" nimittävä vanki kertoo.