Eurokriisin aikana pankkien rahanhankintaa ja omavaraisuutta on alettu säännellä huomattavasti aiempaa tiukemmin. Uusia sääntelyvälineitä on luotu vuosittain. Raporttiin niitä on kirjattu ainakin kuusitoista tähän mennessä. Sääntelyn tarkoitus on estää uusien kriisien syntyminen. Toisaalta kukaan ei tiedä eri sääntelyvälineiden yhteisvaikutusta.
- Yksittäiset hankkeet ovat järkeviä, niillä on hyvät perusteet. Mutta kun katsotaan kokonaisuutta, niin sitä ei hallitse tällä hetkellä kukaan eikä kukaan tiedä yhteisvaikutuksia. Se pelottaa meitä tutkijoita, sanoo tutkimusjohtaja Aki Kangasharju Nordeasta.
Kangasharjun ja analyytikko Suvi Kososen raportin mukaan sääntely leikkaa talouskasvua jopa merkittävästi, koska yritysten rahoitus käy koko ajan kalliimmaksi.
- Investoinnit vähenevät ja ennen kaikkea tällaiset uusiutumiseen, innovatiivisuuteen ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävät riskihankkeet tulevat vähenemään, Kangasharju listaa.
Eniten Nordean tutkijat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että sääntely sulkee pienten ja keskisuurten yritysten rahahanat. Hälyttäviä merkkejä siitä on jo nähty Italiassa. Suomessakin pelkona on työttömyyden kasvu.
- Sektori joka on huolehtinut työllisyyden kasvusta viime vuosikymmenen aikana; sen tilanne vaikeutuu nyt, kertaa Aki Kangasharju Nordeasta.
Ja kuin heinän korreksi kamelin selkään, Wall Street Journal -talouslehti on kertonut jälleen uudesta sääntelyhankkeesta, jota valmistellaan EU:n pitkillä käytävillä.
WSJ:n haltuunsa saamien asiakirjaluonnosten mukaan myös pankkien välinen lyhyt lainaraha olisi jatkossa sijoittajavastuun piirissä ja leikattavissa, jos kriisi iskee.
Se voisi hyydyttää pankkien välisen rahaliikenteen jopa pahemmin kuin Lehman Brothersin konkurssi syksyllä 2008.