Ennen kuin harmaa, pilvinen perjantai kunnolla valkeni Mikkelissä, olivat kaksi hurjapäätä pakanneet jo polkupyöränsä. Ensimmäiset polkaisut otettiin räntäsateessa parin asteen lämpötilassa, mutta mieli korkealla.
- Viime yönä tuli nukuttua vain muutama tunti, kun jännitti niin kovasti, toteaa toinen hurjapää Juuso Paananen ennen urakkaa.
Mikkeliläiset Antti Annala ja Juuso Paananen vitsailivat ennen joulua pitkästä pyöräretkestä Eurooppaan. Huulenheitosta tuli pian totta, kun parivaljakko alkoi tosissaan valmistella reissua.
- Ihan päähänpistosta tämä lähti, mutta tässä ollaan, Kouvolasta tavoitettu Annala nauraa ensimmäisenä pyöräilypäivänä.
Kotimaan kylmän ja vetisen urakan jälkeen miehiä odottaa lauttamatka Helsingistä Saksaan. Sen jälkeen reissu sujuukin pitkälti GPS:n turvin.
- Juuso on enempi suunnitellut reittiä, minä en edes tarkkaan tiedä mihin olemme milloin menossa. Ei meillä edes ole mitään erityistä syytä mennä Istanbuliin, kunhan vaan valitsimme sen päämääräksi, Annala nauraa ja kertoo tämän kuvastavan miesten koko reissua hyvin.
Takki auki ja mieli avoimena
Miehet tunnustavat, ettei pyöräily ole ollut kummankaan varsinainen harrastus. Peruskunto on kuitenkin kohdillaan lentopalloharrastuksen myötä. Miehet eivät ole juuri stressanneet pyöräilykunnostaan vaan luottavat kaiken sujuvan ongelmitta.
- Juuso hankki spinningpyörän kuukautta ennen reissun alkua, että hän on vähän treenannut. Minä olen polkenut töihin pyörällä, mutta muuten en ole harjoitellut. Vähän takki auki tässä mennään.
Millään mummopyörällä miehet eivät sentään matkaan lähteneet, vaan alla ovat cyclocrosserit. Nämä pyörät soveltuvat hyvin maantieajoon eli ovat maastopyörän ja kilpapyörän välimuoto. Muuten varusteisiin kuuluvat teltta, makuupussit, retkikeitin ja varavaatteet. Pieniä videokameroita miehillä on kiinnitettyinä pyöriin ja kypäröihin, ajatuksena päivittää nettisivuja matkan varrelta videoklipein höystettynä.
Vaikka kuukauden päivät reissuun on varattu, eivät pojat kuitenkaan aio lomareissun kannalta matkaa ottaa. Vähintään 100 kilometrin päivävauhti ei ole mahdoton, jos sen jakaa useammalle ajotunnille.
- Ei me mitään kirkkoja aiota tässä käydä katselemassa, vaan katsellaan maisemia ennemmin pyörän seljästä. Vauhtihan se on mikä tappaa, ei matka, Antti Annala toteaa.
Ensimmäiset 80 ajokilometriä sujuivat miehiltä jäätävissä tunnelmissa.
- Ei me ehkä sittenkään otettu tarpeeksi vaatteita mukaan, mulla on nytkin varpaat ihan jäässä. Mutta Saksassa pitäisi olla 14 astetta lämmintä, siellä tarkenee jo paljon paremmin.
Miesten on määrä olla perillä Istanbulissa 15.5. Kotimatka ei suinkaan taitu pyöräilemällä, vaan lentämällä. Tosin lentolippuja ei ole vielä hankittuna.
- Ei me uskallettu lippuja tilata, kun ei sitä tiedä pääsemmekö ikinä perille edes. Sitäkään ei ole mietitty miten nämä kulkupelit saadaan takaisin Suomeen, mutta se on sen ajan murhe sitten, Antti Annala nauraa.