1910-lukua tuoreempia sanoma- ja aikakausilehtiä joutuu edelleen selaamaan mikrofilmeiltä vaikka muut palvelut ovat sähköistyneet vauhdilla. Digilehtien käyttöön asettamista hidastaatekijänoikeuslaki. Sen mukaan aineisto on tekijänoikeudesta vapaa, kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta.
Kansalliskirjastonjohtaja Kai Ekholm haluaisi yhteiskuntasopimuksen, joka mahdollistaisi kaikille lehtien vapaan lukemisen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Ekholmin mukaan lehtien digitointi on Kansalliskirjaston perustehtävä.
- Jos kansalaiset eivät näe sanomalehtiä verkossa, kansallinen identiteetti romahtaa, luottamus poliittiseen päätöksentekoon hämärtyy ja ihmisistä tulee hyvin likinäköisiä, Ekholm perustelee digitalisointia.
- Se on jo poliittisen moniarvoisuuden mittari, että saamme puoluekentältä laidasta laitaan aineistoa verkkoon, Ekholm jatkaa.
Ekholmin mukaan suomalaisilta on jo häipynyt kymmenen vuoden takainen perspektiivi. Sanomalehdillä on arkistoissaan valtava kulttuurihistoriallinen aarre, joka halutaan saada julkiseksi ja helpommin luettavaksi yhteiskuntasopimuksella.
- Kansalaissopimus ja yhteiskuntasopimus voisi toimia niin, että annetaan tietty summa korvauksena ja jaetaan se esimerkiksi apurahoina toimittajille tai journalisteille. Toimiihan se kirjastojen lainausjärjestelmässäkin, Ekholm hahmottelee.
"Kuka omistaa 1950-luvun sanomalehtien oikeudet?"
Ekholm kritisoi nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää epätarkaksi.
- Tällä hetkellä ilmestyy yli 100 000 erilaista painotuotetta ja montako miljoonaa artikkelia. Ei kukaan edes pysty teknisesti selvittämään näitä oikeuksia.
Ei kukaan edes pysty teknisesti selvittämään näitä oikeuksia.
Kai Ekholm
- Kuka omistaa 1950-luvun sanomalehtien oikeudet? Tietääkö kukaan sitä edes aivan oikeasti? Se on hyvin teoreettinen kehys, kun ruvetaan sitä oikein raaputtamaan, kritisoi Ekholm.
Kansalliskirjasto haluaa valtiolta tukea, jotta yhteiskuntasopimus saataisiin aikaan. Keskeisessä roolissa sopimuksen aikaan saamisessa oni opetus- ja kulttuuriministeriö.
Kulttuuriaarteen julkaiseminen tahdon asia
Suomessa on itsenäisyyden aikana julkaistu noin 2000 lehteä, joten digitalisointia sanotaan enemmänkin tahdon asiaksi kuin rahakysymykseksi. Useille lehtitaloille digitalisointi on kuitenkin rahakysymys. EsimerkiksiSanomalehti Karjalainenei ole aikeissa julkaista vanhoja lehtiään sähköisinä.
- Se maksaisi useita satoja tuhansia euroja. Mikäli saisimme digitalisointiin tukea, voisimme laittaa siihen omaa rahaa, sanoo päätoimittaja Pasi Koivumaa.
Se maksaisi useita satoja tuhansia euroja.
Pasi Koivumaa
Vaikka digitalisointiin käytettäisiin verorahoja, ei se estäisi lehtitaloja käyttämästä sähköistä aineistoa kaupallisiin palveluihin.
- Emme me sitä halua estää. Jos joku haluaa kolme artikkelia lukea ilmaiseksi ja jos lukeekin 300 niin todennäköisesti hän myös valmis maksamaan siitä, Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm kertoo.
Ekholmin mukaan Kansalliskirjasto pystyy digitoimaan puolitoista miljoonaa sivua vuodessa.
- Norja on digitoinut kymmenessä vuodessa koko kansallisperintönsä. Meillä urakkaa on ehkä puolet enemmän kuin Norjassa, Ekholm kertoo lehtien digitoinnista.
Mallia Norjasta ja Ruotsista
Itä-Suomen yliopistonyleisen historian professori Harri Siiskonen etsii edelleen tietoja mikrofilmeiltä. Käytäntö on työläs ja vie aikaa. Tutkija suosittelee Suomen ottavan maali länsinaapurinMediearkivet-järjestelmästä.
- Siihen on koottu kaikki ruotsalaiset sanomalehdet ja aikakausilehdet ja muita tämän tyyppisiä aikakausijulkaisuja vuodesta 1981 lähtien. Kaikki tämä aineisto on saatavilla digitaalisessa kokotekstimuodossa, Siiskonen tietää.
Kun aineisto on kerralla saatavissa, tutkijan työ helpottuu olennaisesti. Järjestelmä mahdollistaa vertailevan tutkimuksen ja aineistoa voidaan hyödyntää systemaattisesti.
Kansalliskirjaston Mikkelin Digitointi- ja konservointikeskuksessa on meneilläänComellus-projekti, jossa sanomalehtiaineistoa digitoidaan. Mukana pilottihankkeessa on Esan Kirjapaino Oy, joka kustantaaEtelä-Suomen Sanomiasekä Etelä-Savon viestintä Oy, joka kustantaa sanomalehtiLänsi-Savoa.