Porvoon Teatterin lavalle on tällä kertaa kokoontunut hieman erilainen näyttelijäkaarti. Joukko porvoolaisia ja askolalaisia kehitysvammaisia ohjaajineen on tullut harjoittelemaan ensimmäistä yhteistä näytelmäänsä.
Näytelmän opettelu on tuonut monen arkeen uudenlaista sisältöä.
- Tosi ihanaa on olla mukana. Parasta on tämä tunnelma, kuvailee äiti ankkaa esittävä Salla Mustikkamaa.
- Parasta on ollut tähän mennessä se, kun on päässyt opettelemaan jotain uutta, kertoo puolestaan Aatua esittävä Timo Laurila.
Esityksen teemana erilaisuus
Se, että näytelmäksi valittiin juuri Ruma ankanpoikanen, ei ole sattumaa, sanoo ryhmäkodin ohjaaja Eija Forssell Etevan asumispalveluista.
Parasta on ollut tähän mennessä se, kun on päässyt opettelemaan jotain uutta.
Timo Laurila
- Siinä on tämä kiusaaminen ja erilaisuus ja se liittyy niin hyvin tähän teemaan, tähän meidän porukkaan.
Esiintyminen oikeassa teatterissa on elämys myös kehitysvammaisten kanssa lavalle nouseville ohjaajille.
- Tämä on ollut kyllä tosi mukavaa, tällaista tasa-arvoista tekemistä, että me olemme ihan yhdenvertaisia täällä teatterissa, tässä joukossa, Forssell pohtii.
Erilaisuus näkyy myös harjoituksissa
Kehitysvammaisten kanssa ensimmäistä kertaa työskentelevälle teatteriohjaajalle prosessi on ollut antoisa, mutta myös haastava. Roolit ja harjoitukset on sovitettu jokaiselle näyttelijälle sopivaksi, Porvoon Teatterin ohjaaja Tuovi Putkonen kertoo.
- Vuorosanat ovat hyvin lyhyitä, toiminnallisuutta olen koittanut saada tähän ja sitten tätä rytmitetään aika paljon äänitehosteilla.
Harjoituksia on ollut paljon vähemmän kuin normaalin produktion yhteydessä ja muutenkin harjoittelu on vaatinut uudenlaista ajattelua.
- Se vaatii sellaista erilaisuuden hyväksymistä, että asioita tehdään sen mukaan, mihin ihmisten resurssit riittävät, Putkonen sanoo.
Putkonen kuitenkin kiittelee näyttelijöiden innokkuutta ja sitoutuneisuutta.
Loppuunmyydyt esitykset jännittävät
Ruma ankanpoikanen saa ensi-iltansa lauantaina. Kaikkiaan kehitysvammaiset esittävät yleisölle neljä loppuunmyytyä näytöstä.
- En olisi ikinä uskonut, että kiinnostus on niin suurta tätä kehitysvammaisten teatteria kohtaan, Putkonen toteaa tyytyväisenä.
Näyttelijät odottavat lavalle nousua monenlaisissa tunnelmissa.
- Ehkä se jännittää, kun ei ole tottunut esiintymään niin paljon niin monelle ihmiselle. Ehkä pitää vaan ajatella, että siellä katsomossa ei ole ketään, Salla Mustikkamaa miettii.
Timo Laurila suhtautuu ensi-iltaan rennommin.
- Ensi-iltaan on sellaiset odotukset, että ei jännitä ja yleisöä on paljon.