Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Yksinäinen boulderoija heittää patjan kallion alle

Boulderointi on suosittu kiipeilyharrastus. Yksi suosion syy on se, että lajin harrastaja ei tarvitse avukseen varmistajaa niin kuin köysikiipeilijä tarvitsee. Yksin voi kiipeillä hallissa tai luonnon helmassa.

Boulderoija kiipeää kalliolla.
Kuva: Sami Romppainen
Jouni Pilto
Avaa Yle-sovelluksessa

Kiipeily ja siihen lukeutuva boulderointi eivät ole  syntyneet sisäurheilulajeiksi. Kun kiipeily on lähtenyt nopeaan nousuun lähivuosina, on lajista kuitenkin tullut entistä enemmän sisäharraste.

Lajilla on Suomessa jo noin 35 000 eri-ikäistä harrastajaa, joista pääosa Etelä-Suomessa. Moni heistä kiipeä ulkona koskaan, arvioi kuopiolainen kiipeily-yrittäjä Sami Romppainen.

Sisäkiipeilyssä helppoa on, ettei tarvitse omistaa varusteita. Kiipeilyseurat lainavat kenkiä ja yleistyvistä yksityisistä kiipeily-yrityksistä niitä voi vuokrata.

Ei tarvitse kuin heittää patjan kiven alle, panna kengät jalkaan, levittää magnesiumia käsiin ja lähteä kiipeilemään.

Sami Romppainen

Pelkästään kiipeilylle varattuja harrastuspaikkoja on viime vuosina perustettu eri puolille Suomea, koska lajille eivät enää riitä julkisten liikuntatilojen yksittäiset salivuorot. Myös vaatimustaso on noussut: kiipeilyseinien halutaan olevan entistä vaihtelevampia ja muokattavampia.

Lähipäivinä aukeaa yrittäjävetoinen kiipeilykeskus Kuopion Särkiniemessä. Kuopion Voema toimii entisessä teollisuushallissa, jossa voi harjoitella pääasiassa boulderointia, eli kiipeilyä jossa ei käytetä köysivarmistusta. Paksu patja takaa, että tippuessakaan ei käy kipeää.

Boulderoija voi harrastaa yksin

Moni kiipeilypaikka on erikoistunut boulderointiin. Syynä on usein se, että korkeita köysikiipeilyyn sopivia halleja ei yksinkertaisesti ole loputtoman paljon. Toinen boulderoinnin suosion syy on se, että lajia voi harrastaa yksin ja spontaanisti: boulderointi on kiipeilyä ilman varmistajaa.

- Minulla on pieniä lapsia kotona, joten käyn harrastamassa silloin, kun löytyy pieni hetki siihen. Boulderointiin ei tarvitse varmistajaa houkutella mukaan eikä tarvitse sovitella monen ihmisen aikatauluja yhteen, Kuopion Voeman toinen yrittäjä Sami Romppainen sanoo.

Ulkoboulderoinnissa alustana käytettävä patjat ovat noin 10 senttimetrin paksuisia.

- Lähden monena aamuna tekemään pikaisen kiipeilytreenin yksikseni metsän siimekseen. Ei tarvitse kuin heittää patjan kiven alle, panna kengät jalkaan, levittää mankkaa (magnesiumia) käsiin ja lähteä kiipeilemään.

Kaipuu kallioille

Osa boulderointikohteista on niin sisätiloissa kuin luonnossakin negatiivisia eli taakse päin kallistuvia. Kiipeilijä joutuu todella kamppailemaan painovoimaa vastaan pyristellessään ylös.

Kiipeilyssä ei menesty kovin pitkälle pelkällä voimalla. Erilaisissa kehorakenteissa on etunsa. Hoikat henkilöt eivät yleensä ole heikoilla.

Kiipeilykenkien on oltava varsinkin luonnon olosuhteissa todella istuvat, jotta ote pitää, sillä kallioissa ei useinkaan ole juuri mitään uloketta, mihin jalkaterän voi asettaa.

- Monesti laitetaan jalka pelkästään kitkalle. Kengän kumipohjan täytyy pitää kiveä vasten, vaikkei siinä oikeastaan ole juuri mitään jalkaotetta, Sami Romppainen kertoo.

Hallissa oppii alkeet

Hallin kiipeilyseinässä on vieri vieressä eri värisiä otteita, ikään kuin kivisiä ulokkeita.

Seinälle pääsee ponnistamalla voimakkaasti maasta seinäle. Koko kehon lihaksia käyttäen kivutaan ylös. Vartalon painopiste pidetään lähellä seinää. Käsillä ja jaloilla joutuu kurkottelemaan ja voimia pinnistelemään, kun vaihtaa otetta.

Alhaalla patjalla seisova ohjaaja opastaa aloittelijaa punaisten, isojen otteiden reitille.

- Kiipeillään saman värisiä otteita pitkin ylimpään otteeseen. Olet topannut reitit kun olet saanut molemmat kädet kiipeilyseinän yläreunan päälle, Sami Romppainen opastaa.

Aloittelijan kannattaakin edetä aluksi isoja otteita pitkin. Niistä saa hyvin kiinni kämmenellä ja sellaisten päälle saa myös jalkaterän asettumaan vakaasti.

- Voit tuoda toisen käden samalle otteelle toisen kanssa. Yllät varmana ylös ottamaan kiinni. Nosta jalkaa ylös. Katso jalkoihin ihan rauhassa, Romppainen opastaa.

Helpot reitit ovat todella helppoja. Vaikeat ovat todella vaikeita. Yhdessä kiipeilysalissa voi olla tuhatkunta otetta, joten on mistä valita. Kuopion Voeman seinille mahtuu yhtä aikaa varmaankin parikymmentä kiipeilijää.

Näpit tahtovat joutua koville, kun valitaan vaikeampi reitti: otteet ovat pieniä ja niissä on vähemmän uloketta.

Osa reiteistä aloitetaan istumalähtönä. Istutaan patjalla ja noustaan otteelta ylös.

Köysiseinälle varmistajan kanssa

Kuopion Voema erikoistuu boulderointiin, mutta hallin korkeassa kohdassa on myös kahdeksanmetrinen kiipeilyseinä.

Yrittäjät ovat rakentaneet kaikka kiipeilyseinät itse. Sitten joskus, kun seinät alkavat käydä harrastajille turhankin tutuiksi, niin seiniin ruuvattuja muotolaatikota ruuvaillaan eri paikkoihin ja luodaan uutta profiileja.

- Muunneltuna profiilista tulee aivan erilainen, sanoo Sampsa Aronen.

Suosittelemme