Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan raha tuo onnellisuutta. Korrelaatiota on tutkittu moneen otteeseen, mutta tällä kertaa tutkijoilla on uusi väite: Mitä enemmän rahaa on, sitä onnellisempia ihmiset ovat. Ei ole rahasummaa, jossa onnellisuuskehitys saavuttaisi huippunsa, sanovat Michiganin yliopiston tutkijat.
Näin siis ajatus siitä, että raha ei tuo lisää onnea tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen, on tutkimuksessa kyseenalaistettu.
Michiganin yliopiston Betsey Stevenson ja Justin Wolfers vertailivat tilastollisesti rikkaiden ja köyhien maiden kansalaisten tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Lisäksi he peilasivat pieni- ja suurituloisten ihmisten kokemaa hyvinvointia suurissa valtioissa. Tietoja vertailtiin 155 eri maasta.
Tulosten mukaan koetun hyvinvoinnin ja tulojen välinen suhde on "lineaaris-logaritminen" eikä se menetä merkitystään tulotason kasvaessa. Siis: mitä enemmän kunkin maan bruttokansantuote oli henkeä kohti, sitä suurempi oli onnellisuustaso.
Taloustieteessä ns. Easterlinin paradoksina tunnettu vuodelta 1974 oleva hypoteesi olettaa, että keskitulojen lisäys ei kasvata keskimääräistä hyvinvointia. Monet tutkijat ovat sittemmin kannattaneet muunneltua versiota; sen mukaan rahalla saa hyvinvointia, mutta vain niille ihmisille, joiden perustarpeita ei ole tyydytetty. Tietyn tulotason jälkeen tulojen lisäys ei enää vaikuttaisi hyvinvointiin.
Stevenson ja Wolfers testasivat tätä muunneltua hypoteesia vertailemalla keskenään maailmanlaajuisesta gallup-kyselystä saatuja tietoja ihmisten tyytyväisyydestä nykyiseen elämäntilanteeseensa ja valtioiden bruttokansantuotetta per capita. Tutkijat toteavat, että aineiston perusteella he eivät ole löytäneet kyllästyspistettä, jonka jälkeen tulojen lisäys ei enää kasvattaisi koettua onnellisuutta.
Lisäksi tarkasteluun otettiin vielä 25 runsasväkisimmän valtion eri tuloryhmien väliset tyytyväisyyserot. Yksittäisen maan sisällä rikkaiden elämä oli koko ajan auvoisempaa, mitä korkeampia tuloluokkia tarkasteltiin.
Korkeimmaksi tarkasteltavaksi tuloluokaksi tutkimuksessa rajattiin yli 500 000 dollaria vuodessa ansaitsevat. Heistä 100 prosenttia oli vastauksissaan "erittäin onnellisia".