Akateemisen maailman tiedeyhteisöllä on pitkät perinteet tutkimustulostensa ja tieteentekemisensä arvioinnissa. Taiteen puolella on menty pitkälti mutu-tuntumalla.
- Meillä on valtavasti oppimista tieteen puolelta argumentoinnissa. Taiteen puolella ollaan menty liikaa myyttien taakse, myöntää Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen.
Nyt selkeät arviointikriteerit halutaan luoda myös taiteelliselle toiminnalle. Tarkoitus on kehittää mittaristo, jonka avulla voi sanoa, mikä on hyvää taidetta ja mikä ei ole taidetta ollenkaan.
- Tälläista arviointisysteemiä on toivottu kauan. Nykytaidetta käsiteltäessä nousee usein keskustelu, että onko se humpuukia vai ei. Se pohjaa siihen, että ei ole selkeitä kirkkaita aina käytettävissä olevia kriteereitä ei ole olemassa, sanoo Kuvataideakatemian professori Maaretta Jaukkuri.
Jaukkuri on mukana Aalto-yliopiston hankkeessa tuomassa oman alansa näkemystä taiteen arviointiin.
Kriteeristö tuo muutakin kuin mutu-tuntumaa
Taiteen arviointipatteriston arvioidaan olevan valmis parin vuoden päästä. Mutta jo nyt esiin on nostettu asioita, joita taiteellisessa toiminnassa arvioidaan. Tällaisia ovat muun muassa alkuidean ja sen toteutuksen onnistuminen, taiteellisen tuotoksen kytkökset yhteiskuntaan, vaikuttavuus sekä teoksen herättämä huomio, eritoten kansainväliset palkinnot.
Uuden mittariston vedenpitävyys kuitenkin epäilyttää. Taiteenhistoria on täynnä esimerkkejä omana aikanaan väärinymmärreytyistä taiteilijoista.
- Eihän kriteeristöön voi täysin nojata. Kyllä tieteenkin puolella tapahtuu mokia. Mutta tarkoitus on tuoda keskusteluun enemmän argumentteja, muutakin kuin mutu-tuntumaa, selventää dekaani Helena Hyvönen.