Kun jackrusselinterrieri Japi näkee dobo-palloja otettavan esille, alkaa villi kieppuminen ja innokas haukku. Koira on parin vuoden ajan harrastanut pallojumppaa eli doboilua omistajansa, pieksämäkeläisen koirakouluttaja Tuula Suomalaisen kanssa.
- Kaverin kanssa kävimme dobo-ohjaajakurssin lajin kehittäneen Camilla Peuran opissa pari vuotta sitten. Silloin laji oli vasta kehitelty ja pääsimme eturivissä oppimaan tätä hienoa kuntoilumuotoa. Tuon kurssin jälkeen minulla oli kaikki lihakset ihan kipeinä ja Japi oli onnensa kukkuloilla, Tuula nauraa.
Tuula ja Japi ovat treenanneet doboa säännöllisesti pari kertaa viikossa. Eikä ihme, sillä lajin kerrotaan olevan erityisen sopiva aktiivisille koirille, ja omistajille.
- Dobon tarkoituksena on kehittää koiran keskittymiskykyä, ketteryyttä ja tasapainoa. Jos koira ei keskity, tippuu se nopeasti pallolta. Samalla dobo vahvistaa koiran syvää lihaksistoa ja auttaa koiraa myös venyttämään itseään. Ja kaiken huipuksi koiran ja ohjaajan yhteistyötaidot paranevat, kun samalla pallolla tehdään yhdessä töitä, Tuula Suomalainen kehuu lajia.
Dobo on hyvä harrastus ylivilkkaille koirille, sillä tässä niiden on pakko keskittyä.
koirakouluttaja Tuula Suomalainen
Monet koiraharrastukset vaativat koiran fysiikalta paljon. Harrastuskoirilla, varsinkin sellaisissa lajeissa, johon kuuluu paljon käännöksiä vauhdissa ja joissa tarvitaan hyvää kehon hallintaa, on keskivartalon lihasten oltava kunnossa, siinä missä ihmisilläkin. Koiran kehonhallinta ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys.
- Jo 4 kuukauden iässä koiran syvä lihaksisto alkaa heiketä, mikäli se ei saa siihen harjoitusta. Dobo on hyvä laji kaiken ikäisille koirille, sillä tämä ei rasita niveliä samalla tavalla kuin monet muut lajit.
Lihaskunto ja tottelevaisuus paranevat
Pallon päällä liikkuminen on koiralle hyvin raskasta ja aluksi harjoitukset on pidettävä muutamissa minuuteissa. Lihasten kehittyessä pallon päällä vietettävää aikaa voi lisätä, mutta koskaan koiraa ei saa pakottaa doboiluun. Tuula Suomalainen muistuttaa myös molemmin puoleisesta harjoittelusta.
- Jos tekee ensi vaikkapa käännöksiä oikealle, niin on teettävä sama määrä käännöksiä pallon päällä myös vasemmalle, jotta lihakset kehittyvät tasapuolisesti.
Koska dobo ei ole pelkästään koirien jumppaa, on ohjaajankin varauduttava hikipyyhkein treenisessioon. Dobo-pallo on monipuolinen harjoitusväline, sillä sen kanssa voi treenata joko koira yksin, ihminen yksin tai ihminen ja koira yhdessä. Ihmisillä on lähinnä vain mielikuvitus rajana pallon kanssa touhutessa.
- Tämä on erityisen hyvää harjoitusta esimerkiksi selkäsäryistä kärsiville . Dobo vahvistaa ihmisilläkin keskivartalon syviä lihaksia ja helpottaa selkäkipuja. Esimerkiksi pelkkä pallon päälla ryhdikkäästi istuminen ilman että ottaa tukea jaloilla maasta, on yllättävän tehokasta, vaikkei se päälle päin näytä juuri miltään. Siihen kun yhdistää vielä koiran, eli nostaa vaikka toista jalkaa ilmaan ja koiraa kiertää palloa ympäri hypäten aina jalan yli, tietää varmasti seuraavana päivänä treenanneensa vatsalihaksia.
Kurssin kautta hauskan harrastuksen pariin
Yhdessä tehtäviä liikkeitä on myös useita. Koiran voi laittaa pallon päälle ja mennä itse maahan makaamaan selälleen niin että jalat lepäävät dobo-pallon päällä. Joka kerta kun omistaja noustaa ylävartaloa palloa kohti vatsalihaksia vahvistaen, voi koiraa pyytää tekemään eri liikkeitä pallon päällä.
- Siinä tulee koiralle tottelevaisuuskoulutusta, omistajan vatsalihakset saavat treeniä ja omistajan suhde koiraan paranee yhteistyön myötä.
Tuula Suomalainen kehottaa tekemään hyvän alku- ja loppulämmittelyn ennen treeniä.
- Koska tämä käy sellaisiin lihaksiin, joita ei ihan joka hetki käytetä, on lämmittely tärkeää. Ja harjoitusten päätyttyä loppuverryttely on hyvä tehdä, ettei lihakset jumiudu. Edistyneemmille koirille voi loppuverryttelyn ja venyttelyn tehdä pallon päällä.
Jos lajista innostuu, suosittelee Suomalainen dobon alkeiskurssille menemistä. Kurssilla oppii tekniikat oikein ja saa ideoita treenaamiseen. Aluksi kolme kertaa viikossa on hyvä treenimäärä doboa, kuitenkin aina niin että on välissä on vähintään yksi huilipäivä.
- Vaarana on että koira innostuu lajista niin ettei malta jättää palloa rauhaan. Meillä dobo-pallot on pakko pitää piilossa silloin kun ei treenata, sillä Japi on näihin ihan villinä, Tuula Suomalainen nauraa.