Dynamiitti on murtanut kalliota Korpelan koskivoimalan kalatietyömaalla. Sata kuormaa louhosta saa tehdä tilaa kalatielle, jota on suunniteltu vuosikymmeniä. Kalatietä pitkin luonnontaimenten pitäisi päästä ohittamaan voimalaitos ensimmäisen kerran yli kahdeksaankymmeneen vuoteen.
- Eihän tässä voi kuin olla tyytyväinen, että tämä nyt vihdoin alkoi!, huokaisee Lestijoen kalastusalueen isännöitsijä Eero Hakala.
- Kyllä tämä aikaa ja housunpersauksia on kuluttanut ja joskus jopa mieltäkin rassannut, hän jatkaa.
Kalatie nousee yli kolmensadan metrin matkalla yli seitsemäntoista metriä ylöspäin. Räjäytyksillä murretaan alajuoksun kalliota.
- Siellä joudutaan menemään syvälle, että kala pääsee lähtemään. Siihen alkupäähän tulee isompi allas, ja lisävesipumppaustakin, että saadaan houkutusvirtaamaa, kertoo Korpelan Voiman rakennuspäällikkö Reima Ahola.
Taustalla vuosikymmenten vääntö
Parikymmentä vuotta sitten kalastusalueen ensimmäinen hakemus kalatiestä karahti vesiylioikeuteen. Neljä vuotta sitten KHO velvoitti Korpelan Voiman pitkän väännön jälkeen rakennustöihin. Energiayhtymä vastusti hanketta viimeiseen asti.
- Tällä on pitkä historia, puhutaan vuodesta 1925, kun maaherra lupapäätöstä tehdessään totesi, että joessa ei ole nousukaloja, sanoo Korpelan Voiman toimitusjohtaja Tuula Loikkanen.
Kalatalousalueen ja energiayhtiön näkemykset Lestijoen omasta taimenesta ja nousukaloista eroavat yhä jyrkästi.
- Nousukaloista ei Korpelan kosken alapuolella ole näyttöä, mutta täytyy toivoa, että kun näin mittava hanke tehdään, että niitä sinne tulee joskus, sanoo Loikkanen.
Lestijoen kalastusalueen isännöitsijä Eero Hakala on toista mieltä.
- Sieltä on joka vuosi RKTL:n koekalastuksissa kumminkin luonnopoikasia löytynyt niiltä koskilta. Jollakin konstilla niiden täytyy nousta sinne Lestijokeen.
Yli miljoona euroa Korpelan Voimalle ja sen asiakkaille maksava kalatie valmistuu syksyllä ja maisemoidaan keväällä. Kalojen nousu Korpelan kalatien kautta on vielä arvoitus.
- Takeita ei ole. Aina kun ihminen järjestää jotain luonnolle hyväksi, luonto itse arvioi, testaa ja katsoo, hyväksyykö vai hylkääkö se meidän ihmisten tekemät ratkaisut siinä asiassa, miettii Hakala.