Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Keskiviikkoilta. Istun Rinkebyn yläasteen pihassa lukitussa autossa, yksin. Ympärilläni maleksivista nuorten miesten joukoista luodaan minuun epäluuloisia katseita. Kadun toisella puollella palokunta sammuttaa hetki sitten ilmiliekeissä roihunnutta autoa. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Kapuan kuskin puolelle. Osaanko edes ajaa tätä vehjettä, jos tulee äkkilähtö?
- Kuvaan mieluummin Kongon kapinallisia kuin Rinkebyssä, kokenut tukholmalaiskuvaajani Mike Toivonen totesi matkan alussa.
Siinä missä kapinalliset tottelevat johtajiaan, Tukholman lähimellakoissa ei tiedä edes, keitä kiviä heittelevät ja autoja polttelevat vihaiset nuoret ovat. Se tiedetään, että monilla on maahanmuuttajatausta ja että ensimmäisten pidätettyjen joukossa oli myös Suomen kansalaisuuden omaava nuori mies. Mietin, moniko auton ympärillä seisovista pojista voidaan laskea tähän joukkoon?
Kuluneen 12 tunnin aikana en ole tavannut heistä yhtäkään. Oppilaat rakastavat kouluaan ja kotiseutuaan. Rinkebyn koulu on kuuluisa siitä, että täällä on keskimäärin tyytyväisempiä oppilaita kuin Tukholmassa yleensä.
Koulu on palkittu useaan otteeseen, ja täällä ovat vierailleet monet Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittajat ja suuryritysjohtajat. Se on seuraus koulun vuosi sitten eläköityneen rehtorin, suomalaissyntyisen Börje Ehrstrandin vuosikymmenten työstä: tavoite on kasvattaa voittajia tulevaisuuden monikansallisille työmarkkinoille. Ja silti – myös Rinkebyn koululla on palanut, viimeksi vuosi sitten.
Tänään minulle on vakuutettu moneen kertaan, ettei se enää toistu, että kukaan ei halua sitä. Mellakoitsijat tulevat muualta. Silti juuri nuoret miehet kieltäytyvät haastattelusta. Heidän mielestään media liioittelee ja jopa yllyttää mellakoihin.
Ne vihaavat mediaa. Mutta niin kauan kun et näytä toimittajalta, saat olla rauhassa, Mike on opastanut.
Olemme kuvanneet koko päivän, mutta torilla ja maanalaisessa olemme käyttäneet tavallista järjestelmäkameraa muistuttavaa pikkukameraa näyttääksemme turisteilta. Täällä on kuulemma ryöstetty kuvausryhmiä keskellä kirkasta päivää. En silti ole osannut pelätä, paitsi nyt. Varmistan, että ovet ovat lukossa ja mietin, missä auton pakki mahtaa olla. Missä Mike viipyy?
Olimme jo matkalla pois kun näin sen: Rinkebyn keskustan ylle nousi valtava, musta savupilvi. Kun löysimme paikalle, vinosti vastapäätä koulua, poliisi ei päästänyt meitä lähellekään. Mike varoitti, ettei myöskään ruotsalaispoliisi pidä mediasta – jos kuvausryhmä ei tottele, päätyy putkaan ja jää ilman kuvia.
Sekin on yksi syy, että istun nyt tässä; ettei meitä arvattaisi toimittajaksi ja kuvaajaksi. Toinen on se, että auto on täynnä kallista kuvauskalustoa.
On parempi, että sinä jäät tänne vartioimaan, Mike sanoi, nappasi pikkukameransa ja lähti. Hänen autoonsa on murtauduttu ennenkin.
Rinkeby on silti tähän asti näyttäytynyt meille ihan sympaattisena. Tosin täpötäyden torikahvilan pöytä tyhjeni kummallakin kerralla, kun istuimme paikallisten miesten pöytään. Ehkä sittenkin näytämme ruotsalaisilta – heitä kuulemma luullaan Rinkebyssä siviilipoliiseiksi.
Täällä suurin osa asukkaista on maahanmuuttajataustaisia, koulussa lähes kaikki oppilaat. Enemmistöt ovat Somaliasta ja Turkista, 3 000 suomalaisesta on jäljellä vain muutamia, ruotsalaisia ei senkään vertaa. Oikeistohallituksen säästöjen ja talouden taantuman seurauksena palvelut ja työpaikat karkaavat lähiöistä yhä kauemmaksi.
Mike palaa, ja teen tilaa kuljettajan puolelle. Saaliina on vaivihkaa kuvattua materiaalia sammutetusta autosta, kadun varrella rauhallisesti tilannetta seuraavista ihmisistä ja poliisista, joka kuulustelee asukkaita. Tekijöitä saadaan harvoin kiinni – he kiertävät lähiöstä toiseen huput päässä, iskevät nopeasti ja juoksevat paikalta.
Seuraavana päivänä media ei edes mainitse tapahtunutta.
Ajankohtaisen kakkosen Pahamaineiset lähiöt
Ruotsin Rinkeby aloitti Ajankohtaisen kakkosen Pahamaineiset lähiöt -sarjan. Sarjassa tutustutaan kesän aikana lähiöihin, joita turistioppaissa kehotetaan välttämään.