Juhannusvihdan voi ostaa kaupan pakastealtaasta, tuoreena torilta tai pyöräyttää itse.
Kelpo vihdan tekee hyvillä ohjeilla kuka tahansa. Vihtamestari Hannu Maasolan ohjeita noudattamalla vihdasta voi tulla jopa mainio!
Vihtabisneksessäkin vaikuttanut Maasola on tehnyt arvionsa mukaan tuhansia jos ei kymmeniä tuhansia vihtoja.
- Tai vastoja kuten lapsuudessa sanottiin. Mutta Hämeessä olen oppinut puhumaan vihdoista, hän sanoo.
Ohjeet vaihe vaiheelta
Ensin tarvitset terävät oksasakset tai muut leikkurit sekä kolmisenkymmentä nuorehkon rauduskoivun oksaa.
Rauduskoivun tunnistat lehden sahamaisesta reunasta ja karheasta tuntumasta. Lehdet ovat muodoltaan sipulimaiset.
Hannu Maasolan mukaan rauduskoivu on hieskoivua parempaa vihtamateriaalia, sillä sen lehdet ovat kovemmat ja karheammat kuin hieskoivun. Ne kestävät oksissa kiinni usean saunomisen ajan.
Oksien tulee olla terveitä ja lehtien vihreitä. Älä ota sellaisia oksia, joissa on kukintoja.
Irti leikattavien oksien tulee olla 50–60 senttimetriä pitkiä, jotta niistä syntyy keskikokoinen vihta.
Hannu Maasola puhuu vihdaksista, millä hän tarkoittaa oksia lehtineen. Parhaat vihdat tehdään kuivalla säällä. Jos vihdakset kerää puista märkänä, vihta on syytä käyttää parin tunnin sisällä sen tekemisestä.
Kun olet leikannut puista tarvittavan määrän vihdaksia, käy ne läpi ja siisti. Poista mahdolliset rusehtuneet lehdet ja yksittäiset kukinnot.
Ala hahmotella vihdan muotoa. Siisti vihdaksien alaosa eli tuleva kädensija lehdistä ja haarautuvista oksista parin kolmen kymmenen sentin matkalta. Lehtiosaa jää vihdakseen noin 35 sentin matkalle.
Kasaa vihdakset nippuun. Katso, että lehdet ovat oksissa samoin päin, esimerkiksi mattainen puoli alaspäin ja kiiltävä puoli ylöspäin.
- Yksitoikkoista hommaa tämä on tässä vaiheessa. Jos nipusta tekee tässä vaiheessa siistin, se helpottaa myöhemmässä vaiheessa. Sitten riittää, kun nipun jakaa kahteen osaan siten, että kiiltävät pinnat asetellaan vastakkain ja lehtien karhea puoli jää vihdassa ulospäin.
Vihta on valmis sidottavaksi.
Oksat kiinnitetään toisiinsa kädensijasta kahdesta kohdasta. Jotkut käyttävät sitomiseen narua tai nippusidettä tai kaupoissa myytäviä puisia kädensijoja, joihin oksat voi pujottaa.
Hannu Maasolan mukaan parhaat sitomistarvikkeet löytyvät luonnosta.
Notkea ja kapea noin metrin pituinen nuoren koivun oksa soveltuu tarkoitukseen hyvin. Parhaiten kestää vitsa, josta ei haaraudu oksia.
Kuori narun virkaa toimittava oksa kauttaaltaan veitsellä. Leikkaa oksan paksumpi pää viistoon teräväksi.
- Oksa pitää kieputtaa kauttaaltaan kierteelle. Kuori estää kiertymistä, Maasola perustelee.
Ota vihdantekele käteesi, pidä kiinni kädensijasta. Työnnä sitomisoksan terävä pää läpi kädensijan vihdasten keskeltä, aivan lehtirajasta.
- Työnnä oksaa läpi niin pitkään, että kapoista häntää jää enää 10–15 senttiä kädensijan päälle. Sitä ei saa katkaista vaan taita se oksien väliin.
Kierrä sitomisoksaa kierteelle ja kieputa sitä samalla kädensijan ympärille. Kaksi kierrosta oksien ympärille riittää.
Työnnä oksan terävä pää kädensijan ympärille kierretyn oksankohdan alitse. Kiristä tiukalle.
Kierrä sitomisoksaa edelleen ja kuljeta se kädensijan oksien suuntaisesti kohti kädensijan päätä. Kiepauta vitsa kädensijan ympäri toistamiseen. Pujota vitsa lopulta tämänkin kohdan alitse, kiristä ja piilota vitsan pää muiden oksien joukkoon.
Vihta on sidottu ja näyttää siistimistä vaille valmiilta. Leikkaa alemman sitomiskohdan alapuolelta oksien päät tasaiseksi.
Vihta on valmis. Lämmitä sauna ja löyhyttele itseäsi sekä kanssasaunojiasi itsetehdyllä vihdalla.
Lopuksi vielä yksi kysymys vihtamestarille: kuuluuko vihta tai vasta jokaiseen saunareissuun?
- Vihta kuuluu kesään ja järven rannalle. Se parantaa verenkiertoa ja rentouttaa, Hannu Maasola sanoo.
