Lapin eteläosissa jotkut haluaisivat elvyttää alueella joskus puhuttuja saamen kieliä. Kielet ovat kuitenkin kuolleet jo aikoja sitten. Eniten materiaalia on säilynyt kielestä, jota puhuttiin Sodankylän ympäristössä.
Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitutkimuksen professori Janne Saarikivi väittää, että Sodankylässä puhuttu saamen kieli pystyttäisiin ottamaan uudelleen käyttöön.
- Voi ajatella, että näiden materiaalien perusteellahan voisi varmaan rekonstruoida melko hyvin jonkinlaisen tällaisen kielen. Jos käyttää vähän mielikuvitusta, niin kyllähän siitä tulee aivan kunnollinen kieli. Maailmalla on esimerkkejä siitä, että kuolleita kieliä on elvytetty, ei vain Israelissa mutta myös muissa paikoissa, kertoo Saarikivi.
"Kahdella sadalla sanalla ei elvytetä yhtäkään kieltä"
Etelä-Lapissa on ollut muinoin monia saamen kielen murteita. Esimerkiksi Kuolajärven kielestä on säilynyt hyvin vähän tietoa, vain pari sataa sanaa. Kukaan ei tiedä, miten kieli on soinut, kertoo saamen kielen ja kulttuurin emeritusprofessori Pekka Sammallahti.
- Kahdella sadalla sanalla ei pääse vielä kovin pitkälle, kun ajattelee, että tavallinen saamelainen käyttää 20 000 sanaa päivittäisessä elämässään, paukauttaa Sammallahti.
Ei ole tietoa, miten kieltä on äännetty
Sodankylässä puhutusta saamen kielestä on säilynyt joikuja, joita Olaus Sirma (1650-1719) on kerännyt. Myös yksi Katekismuksen käännös on säilynyt. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten kieltä on äännetty.
- Ei kukaan tiedä, miten kieltä on äännetty ja miten ihmiset ovat puhuneet keskenään: millaisia asioita on ollut esillä, millaisia sanontoja he ovat käyttäneet esimerkiksi tavatessaan. Kielen etiketti ei ole millään tavalla enää rekonstruoitavissa. Tästä kielestäkään ei ole säilynyt niin paljon, että sitä voisi uudelleen elävöittää, perustelee Sammallahti.
Saarikivi on optimistinen elvyttämisen suhteen
Saarikiven mielestä Etelä-Lapin tilanteessa kaikkein tärkeintä olisi työskennellä hyvin tarkasti historiallisten kielimetodien perusteella ja rekonstruoida kieli niin hyvin kuin mahdollista.
- Minä olen kuitenkin hyvin optimistinen sen suhteen, että kielestä on sen verran paljon materiaalia, ainakin siitä kielestä mitä on puhuttu Sodankylässä, että sen voisi rekonstruoida melko hyvin.
"Täytyy muistaa, ettei se ole sama kieli mitä puhuttiin 300-400 vuotta sitten"
Saamen kielen ja -kulttuurin emeritusprofessori Pekka Sammallahti pudottaa takaisin maan pinnalle. Hänen mielestään kuolleen kielen elävöittäminen olisi vain leikkimistä.
- Se olisi sellaista leikkimistä enemmänkin. Onko oikein leikkiä vai ei, se on taas eri kysymys. Mutta jos joku haluaa tehdä niin, niin saa tehdä, mutta täytyy muistaa, ettei se ole sama kieli kuin se, jota puhuttiin silloin 300-400 vuotta sitten sillä alueella, lopettaa Sammallahti.
