Fitness-lajien suosio on kuluneen vuoden aikana kasvanut vauhdilla. Yhä useampi nauttii kurinalaisesta treenistä ja terveellisistä elämäntavoista.
Tiia Willmanille fitnessin ihanteet muuttuivat kuitenkin pakkomielteiksi. Hän treenasi kuukausien ajan liian paljon, söi liian vähän ja lepäsi huonosti. Suhde ruokaan muuttui sairaaksi.
- En esimerkiksi uskaltanut syödä purukumia, koska onhan siinä purkkapalassa se kaksi kaloria. Tosissani ajattelin, että purkan syöminen voisi romuttaa dieettini, Willman huokaa A-studion haastattelussa.
”Laji itsessään ei ole ongelma”
Urheilijoiden syömisongelmiin perehtyneen ravitsemusneuvoja Patrik Borgin kokemuksen mukaan syömishäiriöt ovat fitness-lajeissa melko yleisiä, kuten kaikissa esteettisissä lajeissa. Tällaisia ovat esimerkiksi luistelu ja voimistelu.
- Näissä lajeissa syömishäiriöiden yleisyys on kolme tai nelinkertainen verrattuna niin sanottuihin peruslajeihin. Olisin äimänä, mikäli fitness ei olisi samoissa lukemissa, Borg sanoo.
Borg korostaa, että fitness lajina ei ole ongelmien syy, vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian koville. Tavoitteisiin pyritään liian nopeasti.
- Nyt moni yrittää rutistaa itsensä kuntoon kolmessa, neljässä kuukaudessa, vaikka kroppa ja pää eivät sitä kestä. Kuntoon pääseminen on taitolaji, jossa pitää porrastaa tekeminen oikein. Rautaiseen kuntoon päästään pikkuhiljaa, Borg muistuttaa.
Hiukset irtosivat päästä
Syömisongelmien myötä Willmanin keho alkoi oireilla, mutta kisaan valmistautumista jatkettiin hampaat irvessä. Romahdus tuli kilpailun jälkeen.
- Olin masentunut ja vetäydyin sosiaalisista tilanteista, mikä ei ole ollenkaan minulle ominaista. Olin todella väsynyt ja olisin voinut vain nukkua. Paino alkoi nousta hallitsemattomasti ja hiuksia irtosi päästä, Willman kertaa.
Lääkärin mukaan Willmanin lisämunuaisten ja kilpirauhasen toiminta oli häiriintynyt. Paranemisprosessi on yhä kesken.
- Henkinen puoli on mennyt parempaan suuntaan, mutta fysiologisten ongelmien kanssa kamppailen edelleen.
Fitnessiin Willman suhtautuu ristiriitaisesti. Hän toivoo, että lajin harrastajia opittaisiin ohjaamaan yksilöllisesti. Kilpailu-uralle tähtääviltä Willman toivoo realistisuutta.
- Fitness voi olla elämäntapa, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan menossa väärään suuntaan.