Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Nuorisoteatteri kasvatti monia näyttämöammattilaisia

Tampereella 50- ja 60-luvulla toimineen harrastajateatterin jäsenistä moni päätyi alalle ammattiin. Teatterin riveissä kokemusta hankkivat muun muassa näyttelijät Esko Roine ja Seela Sella, ohjaaja Matti Poskiparta ja koreografi Tarja Kankainen. Teatterin vaiheista on nyt julkaistu tuore historiikki ”Ruususen herääminen”.

Mies katsoo vanhoja valokuvia näyttelyssä.
Kuva: Petri Aaltonen / Yle
Anne Savin
Avaa Yle-sovelluksessa

Tampereen Kaupunginkirjaston Nuorisoteatterin historiikki paljastaa, että moni toiminnassa mukana ollut löysi lopulta myös ammatin teatterin parista. Yksi heistä on historiikin kirjoittanut Tarja Kankainen. Kankainen tutustui teatterissa ohjaajana toimineeseen Vili Auviseen.

- Vili Auvinen kannusti minua myöhemmin hakemaan apurahaa ja antoi hyviä lausuntoja sekä mahdollisuuden tehdä koreografioita Työväen Teatterissa.

Tarja Kankainen on tehnyt yli 40 koreografiaa ympäri Suomea.

- Oopperoihin, operetteihin, musikaaleihin, musiikkikomedioihin ja tavannut siellä useita ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt ennenkin töitä.

Vauhtia ammattilaisuralle

Nuorisoteatteri on tuttu myös tamperelaiselle Esko Roineelle. Roine ehti olla mukana teatterin toiminnassa vuosina 1960-1962.

- Ohjaaja Vili Auvinen ehdotti minulle mukaan tuloa, ja ehdinkin näytellä Kadonneessa sävelessä ja Charleyn tädissä.

Näyttelijäperheen vesana Esko Roine tiesi jo silloin, että myös hänestä tulee näyttelijä. Hän lähti armeijan palvelukseen heti, kun se iän puolesta oli mahdollista ja kiirehti sen jälkeen ammattiin.

- Mutta se oli mahdottoman mukavaa puuhaa, muistelee Roine vuosia Nuorisoteatterissa.

Nuorisoteatterin harjoitukset pidettiin sunnuntaisin aamupäivällä lastenkirjaston tiloissa.

- Muistan, miten kauhistunut rippipappini oli siitä, että harjoitukset olivat kirkonmenojen aikaan.

Muistan, miten kauhistunut rippipappini oli siitä, että harjoitukset olivat kirkonmenojen aikaan.

Esko Roine

Esko Roine uskoo saaneensa asiasta pitkän miinuksen syntilistaansa.

- Ei se paljon ole haitannut, jos ei sitä sitten viimeisellä tuomiolla kaiveta esiin, nauraa Roine.   

Sattumalta mukaan - ammatiksi teatteriohjaaja

Matti Poskiparran rinnassa on historiikin julkistamistilaisuudessa lappu, joka paljastaa hänen olleen mukana teatterissa neljä vuotta, vuosina 1964-68.

- Minä tulin tänne erään ystäväni kanssa, joka ei halunnut tulla uuteen ryhmään ilman tuttua kaveria, kertoo Poskiparta. Sille tielle minä sitten jäin ja innostuin aikaa myöden.

Teatterissa Poskipartaa innostivat onnistumisen kokemukset sekä Vili Auvisen ja Mikko Majanlahden ammattitaitoinen ohjaus ja palaute. 

Kyllä se sähköinsinöörin ura, josta lapsena haaveilin, oli siinä vaiheessa jo jäänyt taka-alalle ja teatteri alkoi viedä mukanaan ensimmäisen vuoden jälkeen

Matti Poskiparta

- Ja sitten se ryhmähenki, joka Nuorisoteatterissa oli. Siellä tutustui kivoihin ihmisiin ja sai kivoja kavereita.

Ensimmäisen vuoden jälkeen Matti Poskiparran vaihtoehdot tulevaksi ammatiksi alkoivat olla vähissä.

- Kyllä se sähköinsinöörin ura, josta lapsena haaveilin, oli siinä vaiheessa jo jäänyt taka-alalle ja teatteri alkoi viedä mukanaan ensimmäisen vuoden jälkeen.

Matti Poskiparta valmistui näyttelijäksi 70-luvulla, mutta siirtyi pian ohjaajaksi. Hän on toiminut muun muassa Jyväskylän kaupunginteatterin ohjaajana ja kiertänyt ohjaamassa lukuisia harrastajateattereita.

Suosittelemme