Kajaanilainen Timo Rantasaari on haalinut radioita jo vuosikymmenien ajan. Kaikki ovat aarteita, mutta toiset vielä erityistapauksia.
- Näitä samoja radioita on nyt kolme, eli muut alan harrastajat ovat jääneet nuolemaan näppejään. Radio saapui Helsingistä. Yhteydenotto ja tarjous tulivat nettisivujen ja puskaradion kautta. Vaikka näitä on kokoelmassa kaksi kappaletta, kolmas mahtuu mukaan, koska on harvinainen, sanoo Timo Rantasaari esitellessään tyylikästä, tummasta puusta tehtyä radiota.
- Se on vuosien 1947 ja 1948 vaihteessa tullut Corona. Hellberg-radiotehdas on radion valmistanut Lauttasaaressa Helsingissä.
Suomessa sotavuosien jälkeen vastasivat radion valmistuksesta pienet radiopajat.
- Muistetaanpa, että Nokian taustalla on ollut Salora, joka oli aiemmin radioliike Nordell & Koskinen. Kehitys on lähtenyt kulkemaan radiosta kohti tätä päivää ja nykylaitteita.
Nämä ovat hyvin kauniita laitteita verrattuna nykypäivän massatuotteisiin. Ei niitä oikeastaan voi vertailla ollenkaan.
Timo Niskasaari
Aarteet yhteen paikkaan kaikkien katseltavaksi?
Rantasaaren yli tuhat radiota eivät ole kerättynä yhteen paikkaan. Jokaisen koneen tiedot mies on kuitenkin dokumentoinut talteen seikkaperäisesti.
- Muutaman vuoden on ollut muhimassa museoajatus Kajaaniin. Suurin työ on jo tehty, kun on saanut laitteet itselleen. Lisäksi olen luetteloinut kaikki radiot sarjanumeroineen: ylhäällä ovat valmistusajankohdat, putkiluettelot ja radioiden pituusmitat, koska ne kiinnostavat, Rantasaari luettelee.
Rantasaaren tuttavan ja työnantajan Heikki Hyvärisen mielestä esimerkiksi tyhjilleen jäävä vanha Kajaanin vanha kirjastorakennus kaupungin keskustassa sopisi oivallisesti radiokokoelman sijoituspaikaksi. Hyvärinen toivoo, että radiot saataisiin muidenkin nähtäväksi.
- Suotavaa olisi, että paikka löytyisi radioille. Kyllä ne pitää saada kaiken kansan nähtäväksi ja kuultavaksi. Katoavaa kansanperinnettä tämä on, Hyvärinen mainitsee.
Rantasaasen kokoelmasta löytyy myös kidekone, joka on aikanaan edustanut tekniikan huippua.
- Se on kidekone 1920-luvun lopulta. Radiomiehet kuuntelivat sillä eri radioasemia, tosin eipä niitä asemiakaan juuri ollut.
Aikanaan kidekone on ollut harrastajallekin tyyris väline.
- Jos hinnan suhteuttaa, se voisi maksaa työmiehen kuukauden palkan.
Ei kojeiden vaan perinteen tallentaja
Rantasaaren radioharrastus on alkanut jo pienenä.
- Isä aikanaan innosti siihen, kun rakenteli radioita. Naapurin pappa antoi ensimmäisen radion, kun olin 10-vuotias. Niitä on pikkuhiljaa tullut lisää. Niitä on laitettu 30 vuotta talteen, en oikeastaan pidä itseäni radiokeräilijänä, vaan vanhan radiokulttuurin, katoavan kansanperinteen, tallentajana.
Naapurin pappa antoi ensimmäisen radion, kun olin 10-vuotias. Niitä on pikkuhiljaa tullut lisää.
Timo Rantasaari
Radion esteettinen muotoilu on myös tärkeä seikka radioharrastajalle.
- Nämä ovat hyvin kauniita laitteita verrattuna nykypäivän massatuotteisiin. Ei niitä oikeastaan voi vertailla ollenkaan. Muotoilultaan suosikki voi olla tämä Philipsin 30 A-malli, suippo. Harrastajat tietävät, mistä on kyse, Niskasaari arvuuttelee.
Aikanaan ennen television aikakautta ostetulle radiolle varattiin paraatipaikka kodista. Radio viihdytti ja keräsi ihmiset yhteen.
- Naapurit kokoontuivat kuuntelemaan, jos kylässä oli radioita. Kuunneltiin yhdessä, mitä maailmalla on tapahtunut.
Rantasaaren kokoelma on alan harrastajien tiedossa. Hänelle tarjotaan kokoelman täydennykseksi uusia vanhoja radiota ympäri Suomen. Rantasaaren arvostama radio löytyy kokoelmasta.
- ASA 4:ssä on erillinen kaiutin tai silloin puhuttiin kovapuhujasta. Radion valmistus alkoi 1927 ja sitä kesti pari vuotta. On harvinainen radio, kun näitä on tiedossa viisi kappaletta. ASA on merkkinä tärkeä, koska se naapurin papan tuoma radio oli samaa merkkiä.