Suomen tekojärvet alkavat olla aikuisiässä. Viimeisin tekojärvi on Kyrkösjärvi Seinäjoella, joka valmistui vuonna 1981. Sen rannoilla on helppo huomata, että kyseessä on tekojärvi. Itäinen ranta on pääosin rakennettua pengertä. Sen sijaan länsirannalla voi jo kuvitella olevansa luonnonjärven rannalla. Ellei sitten silmiin pistä vedestä kohoava kanto tai turvelautta.
- Noin 3-5 vuotta menee, että se alkaa näyttää tältä kuin se nyt näyttää, kertoo luonnonsuojelupäällikkö Esa Koskenniemi Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta. Koskenniemi on filosofian tohtori, joka on myös tutkinut ja väitellyt tekojärvien eliöstöstä.
Kasvit rannoilla ja veden alla, eliöstö ja kalat ovat löytäneet paikkansa kolmessakymmenessä vuodessa. Tekojärvessä uiskentelee ainakin ahvenia, särkiä, haukia ja mateita.
- Kalat pärjäävät näissä vesissä hyvin, sillä ne ovat matalia ja lämpimiä. Jos ne vain selviävät vähähappisista talvista. Se on tietysti eri asia, kuka ne kalastaa sieltä, sillä pohja voi olla risukkoinen ja rannat hankalia tekojärvessä, miettii Koskenniemi.
Järven vesi on kuitenkin erilaista kuin luonnonjärvissä. Se on ruskeaa ja humuspitoista. Siellä täällä saattaa edelleen kellua liikkuviakin turvelauttoja.
Isoja kaloja ja uusia hyönteislajeja
Tekojärven rakentaminen on iso operaatio. Isoin puusto tietenkin poistetaan ja risukkoa harvennetaan ja otetaan talteen. Alle jää pääasiassa avohakkuumaista metsää, suota ja entistä peltoa.
Täyttyminen tapahtuu kuitenkin muutamassa viikossa. Alle jäänyt luonto kuolee tai hajoaa vähitellen.
- Suurimmat eläimet ehtivät toki pakoon. Mutta muistan, miten Kyrkösjärveä täytettäessä muurahaiset kiipeilivät korkeimmille korsille, kertoo Koskenniemi.
Niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin, tekojärveen muodostuu nopeasti oma ekologinen maailmansa. Niistä on löydetty Koskenniemen mukaan jopa uusia hyönteislajeja. Ja ensimmäisinä vuosina tekojärven eliöstö suorastaan räjähtää kasvuun. Ravinteita on paljon ja kalatkin voivat olla huomattavasti luonnonvesissä eläviä lajitovereitaan kookkaampia.
Toisaalta tekojärven pohjassa näkyy vielä vuosikymmenienkin päästä metsänpohjan kasvillisuus. - Esimerkiksi rahkasammal siellä näkyy, vaikka onkin hajoamisvaiheessa, sanoo Koskenniemi.
Luonnolliseksi järveksi?
Suomessa on kaikkiaan nelisenkymmentä tekojärveä ja niistä iso osa sijaitsee pohjalaismaakunnissa. Pohjanmaalle tekojärvet eli altaat on rakennettu pääosin tulvasuojelullisin perustein, mutta muita perustamissyitä järville ovat olleet ainakin sähkövoima ja virkistyskäyttö.
Tekojärvien rakentamisen kulta-aikaa oli 60- ja 70-luku. Hirvijärvi Lapuan ja Seinäjoen rajalla valmistui 1973 ja Kyrkösjärvi Seinäjoella 1981.
Niiden luonnollisuutta rajoittaa etenkin se, että niitä säännöstellään. Edelleen ne toimivat siis tärkeinä apuina esimerkiksi kevättulvissa. Mutta jos säännöstely lopetettaisiin, voisiko järvistä tulla luonnonjärviä?
- Kyllä se on mahdollista. Ainakin aika lähelle luonnonjärviä päästäisiin, toteaa Koskenniemi.
Koskenniemi uskoo, ettei tekojärviä tänä päivänä ryhdyttäisi enää rakentemaan yhtä innolla kuin muutama vuosikymmen sitten.
- Nyt on muitakin ajatuksia, etenkin jos ajatellaan energiantuotantoa. Vesivoiman ympäristövaikutukset ovat isoja, eivätkä aina positiivisia. Se on aikakausikysymys ja aikakausi on muuttunut, sanoo Koskenniemi.