– Jess, ääniä kuuluu, onnistunut pesitä, huudahtaa biologi Vesa Hyyryläinen heti autosta noustuaan.
Paltamon Variskylän Hakasuon tekopesä on rakennettu 2009 keväällä lähes 30-metrisen männyn latvaan metsän laitaan. Se on yksi 150 tunnetusta Kainuun alueen kalasääksenpesästä. Nyt siellä on kolme poikasta, jotka on rengastettu heinäkuussa.
– Näyttää että kaikki on ok, ne siellä ääntelee ja kerjää vanhemmiltaan kalaa siellä. Myös naaraan matalampi ääni kuuluu, varottelevana, koska olemme aika lähellä, kuiskaa Hyyryläinen pesän lähellä.
Pian kuuluu pienen matkan päästä myös koiraan ääni.
– Tuo ääni on nimenomaan koiraan kalantuontiääni – nyt poikaset ja naaras tietävät, että kalaa on tulossa. Sillä on näköjään tuomisina iso, noin 300-grammainen ahven. Sinne meni, kaikki hyvin perheessä, isä toi kalaa, hyrisee Hyyryläinen.
Tuo ääni on nimenomaan koiraan kalantuontiääni – nyt poikaset ja naaras tietävät että kalaa on tulossa.
Vesa Hyyryläinen
Ahven saa melkoista kyytiä pesässä. Pian siitä ei ole mitään jäljellä, kun kolme poikasta ruokailee.
Tämä on sääksien arkipäivää. Nuori sääksi on tummaselkäinen, mutta siinä on näkyvissä selkeitä vaaleita kalasuomumaisia kuvioita selkäpuolella. Vanhalla aikuisella sääksellä selkä on yksivärisen tumma.
– Tälle pesälle sääkset saapuvat noin 25. päivä huhtikuuta, parittelu tapahtuu viikon sisällä ja sitten rakennetaan pesää vähän lisää. Naaras munii keskimäärin toukokuun toisella viikolla ja siitä kuukauden päästä kuoriutuu ensimmäiset poikaset, selittää Hyyryläinen.
Siinä vaiheessa kun naaras hautoo, ainoastaan koiras käy kalassa muutaman kilometrin päässä jossain järvellä ja ruokkii naarasta. Koiras käy järvellä monta kertaa päivässä ennen poikasten kuriutumista ja varsinkin sen jälkeen. Poikaset viettävät pesässä kolme kuukautta kuoriutumisen jälkeen.
Sääksestä tuli pariskunnan toteemilintu
Hyyryläinen on vuosikausia rakentanut tekopesiä Kainuuseen. Niitä syntyy parikymmentä uutta vuosittan. Tehometsätalous on vähentänyt sopivia pesäpuita.
– Koko tekopesätouhun tarkoitus on sääksien suojelutyö. Haluan kaikkinaisesti tukea Kainuun sääksien hyvinvointia ja auttaa samalla koko Suomen sääksipopulaation ylläpitoa.
Kesäaikana Hyyryläisen autoon tulee 20 000 kilometriä pelkästään sääksiin liittyvillä matkoilla.
– Tehdään tätä työtä intohimolla ja osittain EU-hankkeen tuella. Sääksestä on tullut minulle ja Heljä-vaimolle jonkinlainen toteemilintu, se on niin erilainen ja hyvin rohkea.
Hän kiertää ja kiipeää heinäkuussa jokaisella aktiivisella sääksenpesällä Sieltä rengastetaan ja mitataan poikaset, joita on yleensä kaksi tai kolme.
– Jälkikäteen mennään niille pesille, joille ehditään syksyn kuluessa, käydään tarkistamassa onko kaikki sujunut hyvin, onko linnut päässeet lentoon. On aina hyvä tunne kun näkee, että kyllä, linnut lentää!
Sääksen tekopesät kelpaavat muös muille linnuille, mikä kelpaa mainiosti Hyyryläiselle.
– Erääseen tekopesään on pesiytynyt selkälokki, se oli mieluinen yllätys. Se on Suomen uhanalaisin lokkilaji. Tavallisesti se pesii rannoilla niemenkärjissä tai esimerkiksi puun alla maahan laatimassaan pesässä – tämä pari oli todennut sääksenpesän olevan hyvä, ne viettivät siellä koko kesän. Myös muuttohaukan pesä on löytynyt. Se olikin vähän historiallinen juttu. Se oli ensimmäinen todennettu muuttohaukan pesä Paltamossa – sieltä myös rengastettiin iso, hädissään huutava naaraspoikanen. Se myös pääsi lentoon.
Tämä kesä on ollut linnuille hyvä, sanoo Hyyryläinen.
– On ollut tyyniä kelejä eikä ole satanut, esimerkiksi viime kesä oli selkeästi huonompi sääksellekin.
Esimerkiksi Paltamossa rengastettiin 14 poikasta, joka on ennätys nyt lähivuosien aikana.
Vesa Hyyryläinen
Kaikkiaan Kainuussa rengastettiin vajaat 120 sääksenpoikaa tänä kesäna. Samalla vasempaan jalkaan asetettiin keltainen muovirengas, jossa on kirjaintunnus. Se helpottaa lentävän tai kaukana olevan linnun tunnistamista. Huonojakin uutisia toi kesä tullessaan.
– Alueittain oli suurta vaihtelua, esimerkiksi Suomussalmella oli tapahtunut romahdus poikastuotossa. Siellä oli erittäin paljon keskeytyneitä pesintöjä ja yhden poikasen pesintöjä, kuoriutumattomia munia ja jopa pudonneita pesiä. Mahdollisesti paikalliset sääolosuhteet ovat vaikuttaneet huonoon tulokseen, arvioi Hyyryläinen.
Kokonaisuudessaan vuosi oli keskiarvoinen. Jos oli huonoja alueita, oli myös hyviä.
– Paltamon ja Puolangan pesintä onnistui parhaiten. Esimerkiksi Paltamossa rengastettiin 14 poikasta, joka on ennätys nyt lähivuosien aikana, sanoo Hyyryläinen.
"Se oli kyllä tunne, tosi tunne"
Tänä vuonna Hyyryläinen aloitti tekopesien rakentamisen vaimonasa kanssa televisiokameroiden edessä Puolangan ja Vaalan rajalle isolle suoalueelle.
– Italialainen RAI-televisiokanava oli kuvaamassa sääksensuojeludokumenttia, me saimme sitten näyttää miten suomalaiset rakentavat tekopesiä.
Sääksi kiehtoo aivan erityisesti Keski- ja Etelä-Euroopasta ja muualta maailmasta tulevia ihmisiä, sanoo Hyyryläinen.
– Samalla tavalla kuin muutkin suuret linnut, kuten lapinpöllö ja viirupöllö ovat heistä eksoottisia. Esimerkiksi näistä italialaisista yksi herrasmies näki sääksen ensimmäistä kertaa elämäsään – itse asiassa Italiassa on ainoastaan yksi ainut sääksenpesä, Korsikalla. Kun heille näyttää kymmenen pesää, niin voi kuvitella, minkälainen elämys se on. Sen kyllä näki nyös eleistä ja ilmeistä.
Tekopesällä olevat poikaset ovat oppineet lentämään noin viikko sitten ja ne viipyvät pesällä jopa syyskuun viimeiselle viikolle. Sen jälkeen ne yksitellen lähtevät pikkuhiljaa kohti Afrikkaa.
– Naaras lähtee elokuun puolenvälin jälkeen Guineanlahtea ja Senegalia kohti. Uros lähtee syyskuun puolenvälin molemmin puolin ja viimeiset poikaset sitten itsenäisesti sen jälkeen syyskuun loppupuolella.
Poikaset suuntaavat talvehtimisalueelle yksin. Hyyryläinen ole lakannut ihmettelemästä sitä, että miten poikanen malttaa odottaa Afrikassa kaksi ensimmäistä elinvuottaan
– Tämän vuoden poikanen ei palaa vielä ensi vuonna, vaan se aikuistuu kunnolla Afrikassa ja vasta kahden vuoden kuluttua palaa syntymäseudulleen.
Hyyryläinen on kokenut poikasen paluun väkevästi.
Se aikuistuu kunnolla Afrikassa ja vasta kahden vuoden kuluttua palaa syntymäseudulleen.
Vesa Hyyryläinen
– Tänä vuonna olin vaimon kanssa toukokuun ensimmäisellä viikolla seuraamassa vaimon kanssa lintujen kevätmuuttoa – lännestä tuli matalalla pintaa viistäen sääksi, kevään ensimmäinen. Otin siitä tietenkin kuvia. Kun tutkin sitä kotona, huomasin sääksen jalassa kirjaimet SH.
Kirjainyhdistelmä tarkoitti sitä, että sääksi oli kaksi vuotta sitten poikasena rengastettu Suomussalmella, 122 kilometrin päässä pohjoisessa.
– Se oli valtavan hieno tunne, että nyt se tuli takaisin tänne Kainuuseen sitten pesimään. Se oli kyllä hieno tunne, tosi tunne. Vähän niin kuin oma lapsi tulisi takaisin. Se on sellainen vähän intiimi tunne ja se on itse asiassa myös tavattoman kaunis.
_Juttua on muokattu 19.3. Sääksen tekopesien määrää on 50 eikä 150 kuten jutussa aiemmin mainittiin. Juttuun lisättiin myös sääksen tunnettujen reviriien määrää, joka on 150 kappaletta. _