Hyppää sisältöön

Rakennemuutos runtelee Kymenlaaksoa: "Muutos radikaali ja romahdusmainen"

Kaikista Suomen maakunnista Kymenlaakso on menettänyt 2000-luvulla eniten kilpailukykyään. Teollisten työpaikkojen määrä väheni lähes kolmanneksen ja erityisesti paperitehtaiden lopettaminen on koetellut maakuntaa. Yle Kymenlaakso kysyi sähköpostitse kolmelta tutkijalta rakennemuutoksen vaikutuksesta Kymenlaaksoon sekä maakunnan kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta.

Kuva: Raine Martikainen / Yle

1. Miten rajusti rakennemuutos on 2000-luvulla vaikuttanut Kymenlaaksoon?

Timo Aro, valtiotieteen tohtori, Porin kaupungin kehittämispäällikkö:

- Muutos on ollut 2000-luvulla radikaali ja romahdusmainen suhteessa aikaisempaan kehitykseen alueelliseen kehitykseen makroluvuilla tarkasteltuna. 1990-luvun puolivälissä Kymenlaakson BKT oli asukasta kohden neljänneksi korkein, työttömyysaste kuudenneksi alhaisin, kunnallisverot asukasta kohden toiseksi korkeimmat ja tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä viidenneksi korkein kaikkien maakuntien joukossa.

Vuonna 2012 kaikki edellä mainitut tekijät olivat kunnallisverojen määrää lukuun ottamatta tippuneet maakuntien keskitasolle tai häntäpäähän. Vuosien 1995-2012 välillä BKT:n muutos % (€/as.), työllisyysasteen (%-yks.) ja työttömyysasteen (%-yks.) olivat alhaisimmat kaikkien maakuntien joukossa.

Kuntien lainojen muutos (€/as.) oli kolmanneksi korkein maakuntien joukossa vuosien 1995-2012 välillä. Kymenlaakson kilpailukyvyn positio suhteessa muihin maakuntiin laski kaikkein eniten vuosien 1995-2012 välillä: Kymenlaakso oli kuudenneksi kilpailukykyisin maakunta vuonna 1995 ja vuonna 2012 vasta sijalla 16.

Hannu Katajamäki, aluetieteen professori Vaasan yliopisto:

- Perinteisen teollisuuden heikkeneminen on runnellut Kymenlaaksoa erityisen rajusti. Kaikista maakunnista se on menettänyt eniten kilpailukykyään suhteessa muihin maakuntiin. Sen asema romahti lyhyessä ajassa kymmenen pykälää. Hälyttävää on bruttokansantuotteen sekä työllisyyden huono kehitys. Myöskään väestönkehitys ei näytä hyvältä.

Niilo Melolinna, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen erikoistutkija:

- Yhteiskunnissa tapahtuu jatkuvia muutoksia, joten nykyinen muutos ei ole sinänsä uutta. Massa- ja paperiteollisuudesta on työpaikkoja vähentynyt jo aiemminkin muun muassa tehokkaampien paperikoneiden ja toimialamuutosten myötä. Se, mikä vuodesta 2006 oli käännekohta ja uutta, oli kokonaisten paperitehtaiden lopetus, alkaen Voikkaasta, ja paperin kulutuksen kasvunäkymien katoaminen. Tämä oli henkisesti suuri muutos maakunnassa, jossa 130 vuotta oli luotettu paperitehtaiden luovan alueiden perusvaurauden ja turvallisuuden.

Aiemminkin maakunnasta katosi työpaikkoja ja edelleen jatkuvaa rakennemuutosta on ollut muun muassa maa- ja metsätaloudessa. Ompeluteollisuus sekä elintarviketeollisuus työllistivät alueella aiemmin paljon, sittemmin alat ovat siirtyneet muualle ja työllisten määrä on pudonnut pieneksi.

Paperiteollisuuden vähennys koetteli juuri Kymenlaaksoa monia muita alueita rajummin. Korvaavia teollisia työpaikkoja ja muitakin työpaikkoja on ollut vaikea löytää. Maakunnan muutoksessa näkyy myös maan sisäinen poismuutto, joka vie väestöä erityisesti pääkaupunkiseudulle. Siirtolaisuus paikkaa osaksi tätä poismuuttoa.

Työttömyys on maan keskiarvoa korkeampi, mutta tämä ei ole sinänsä aivan uusi ilmiö. Sama ero maan keskiarvoon on ollut vallalla 1990 -luvun lopusta lähtien. Muutoksissa suurimmat ongelmat kohdistuvat yksilöihin. Kun kokonainen tuotantoyksikkö suljetaan, muutos työntekijän elämässä on suuri. Uuden löytäminen voi olla vaikeaa.

2. Miten Kymenlaakso pärjää tällä hetkellä verrattuna maan muihin alueisiin?

Timo Aro:

- Katso edellinen vastaus.

Hannu Katajamäki:

- Huonosti. Epäsuotuisa kierre ei näytä olevan taittumassa.

Niilo Melolinna:

- Kymenlaaksolla on hyvä sijainti pääkaupunkiseudun ja Pietarin välissä. Kummatkin alueet voivat vaikuttaa maakunnan kehitykseen, mutta oman väestön ja oman tuotannon varaan tulevaisuus on rakennettava. 

Maakunnan ja koko Suomen pitäisi mielestäni panostaa korkeaan laatuun laajasti ymmärrettynä, vaikka sen hedelmät voivat osaksi näkyä vasta pidemmän ajan päästä. Pelkkien talouden lyhyen ajan laskelmien varaan ei yhteiskunnan rakentamista pidä jättää. Laadukasta ja mielekästä tuotantoa ja työtä tarvitaan, mutta sen pohjana tarvitaan myös yhteiskunnan laatua ja toimivuutta.

Jotta voimme rakentaa omaa, hyvää uutta tuotantoa, tarvitaan arkielämän hyvinvointia, puhdasta ja viihtyisää ympäristöä, lapsiin ja koulutukseen panostamista. Kun muun muassa julkista menoista joudutaan tinkimään, on tarkkaan mietittävä, mikä asia on pikemminkin investointi kuin kuluerä. Tulevaisuutta rakentavista investoinneista ei kannata tinkiä. Ennalta rakentaminen tulee aina halvemmaksi kuin vikaan menneen kehityksen jälkien korjaaminen.

Mielestäni pitää panostaa jatkuvaan uusien, omien tuotteiden luontiin. Ne pitää rakentaa laadulle, ei määrälle. Eli pitää etsiä korkealaatuisia, kestäviä tuotteita, joista saa riittävän hinnan ja joiden tuotanto on ympäristöystävällistä ja eettistä ja työelämä työntekijöitä tukevaa. Tarvitaan koulutusta, tutkimusta, intoa.

3. Miltä maakunnan tulevaisuus näyttää mielestäsi?

Timo Aro:

- Kymenlaakson kehitys on ollut vahvassa polkuriippuvuussuhteessa 1-2 avaintoimialan kehitykseen. 2000-luvun toimialojen rakennemuutoksen syvyys heijastuu negatiivisesti alueen taloudelliseen perustaan ja sitä kautta muuhun aluedynamiikkaan.

Kymenlaaksolla on edessä samankaltainen sisäisen uusiutumis- ja toimialarakenteen monipuolistumisprosessi, jonka muut vahvan teollisen perustan omaavat alueet kuten esimerkiksi Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Satakunta ovat läpikäyneet onnistuneesti aikaisemmin. Kymenlaakson tulevaisuuden menestyminen on sidottu olemassa olevan toimialarakenteen uusiutumis- ja monipuolistumisprosessin menestyksellisyyteen.

Metsäteollisuuden raju muutos on malliesimerkki niin sanotun luovan tuhon alueellisesta merkityksestä. Kymenlaakson vahvana etuna on keskipitkällä aikavälillä edelleen olemassa oleva vahva teollinen perusta, sijainti Uudenmaan vaikutusalueella ja laajenevalla Etelä-Suomen työssäkäyntialueella ja Venäjä.

Hannu Katajamäki:

- Ilman uudenlaista paikallisen yrittäjyyden vahvistumista näköala on kehno. Suurten makrohankkeiden sijaan tarvittaisiin toimia, joilla tuettaisiin pieniä- ja keskisuuria yrityksiä sekä tunnistettaisiin mahdollisia yrittäjiä, joiden pyrkimyksiä tuettaisiin suoraan. Tarvitaan mikrotason elinkeinopolitiikan vahvistamista.

Suosittelemme sinulle