Vaasalainen Maiju Saha on aktiivinen kirpputoreilla kävijä. Innostus kirpputoreihin löytyi kuusi vuotta sitten, kun Saha jäi kotiin ensimmäisen lapsensa kanssa.
– Silloin oli aikaa katsella seiniä ja mietin, että pitäisikö jotain kivaa uudistusta keksiä. Se piti kuitenkin tapahtua halvalla, kun olin kotona, Saha muistelee.
Jopa kolmekin kertaa viikossa kirpputoreja kiertävä Saha ei kuitenkaan joka kerta tule ostosten kanssa kotiin. Reilu viisi vuotta kirpputoreilla käymistä on tuonut ostoksiin kriittisyyttä ja ostettavien tavaroiden käyttöastetta pohditaan tarkoin.
– Etsin lähinnä uniikkeja tavaroita ja rikkinäisiä tuotteita minä en osta, etenkään jos niitä ei voi korjata, Saha kertoo.
Saha tunnustautuu enemmän ostajaksi kuin myyjäksi. Kaappien täyttyessä kuitenkin kirpputorit kutsuvat myös myyjän ominaisuudessa.
Kirpputoreihin mallia Tanskasta
Sahan mukaan esimerkiksi Vaasassa ja Seinäjoella on hyviä kirpputoreja. Myös hinnoittelu on onnistunutta, etenkin jos vertaa Sahan mukaan Tampereen ja pääkaupunkiseudun kirppareihin. Hintaa enemmän Saha toivoisi myyjien ja ostajien kiinnittävän huomiota tavaroiden laatuun.
– Rikkinäistä ja huonokuntoista ei kannata tuoda. Jos ei itse ostaisi huonokuntoista, niin miksi kukaan muukaan, Saha toteaa.
Sahan mukaan suomalaisten kirpputorien kannattaa ottaa mallia Tanskasta, jossa hän on käynyt pari kertaa kirppisreissulla.
– Tanskalaiset ovat kirppishullua kansaa. Kesäaikana siellä on paljon ulkokirppareita, joissa tavarat ja vaatteet ovat laadukkaita, Saha kertoo.
Tanskalaisten kirpputorien laadusta osoituksena on myöskin pöytien vuokrahinnat. Saha kertoo, että viikonlopun kirppistapahtumassa pöytävuokra voi olla jopa sata euroa. Vaikka pöydästä maksetaan paljon, ei se kuitenkaan näy hinnoittelussa.
– Design on sitten tietenkin toinen asia, Saha naurahtaa.
Haussa astioita ja lastenvaatteita
Vuosi sitten kesämökin aviomiehensä kanssa ostanut Saha etsii nyt mökille astioita. Ostoskoriin päätyy myös usein lastenvaatteita. Omat haasteensa tuo kuitenkin vanhempien poikien vaatteet, joita ei kirppareillta tahdo löytyä.
– Ne kuluvat jo edeltävien käyttäjien käytössä todella nopeasti, mutta puolivuotiaalle tytölleni teen usein löytöjä.
Blogiinsa Saha saa usein kysymyksiä satumaisesta onnestaan löytää hienoja tuotteita.
– Itse en ajattele kirppiksiä erilaisiksi kuin muita kauppoja. Kun ihminen lähtee kauppaan, niin on joku mielikuva, mitä on ostamassa. Samalla lailla minä ajattelen kirppiksistä, Saha kertoo.
Kaj Bojesenia kahdella eurolla
Yksi esine, joka on jäänyt erityisesti Maiju Sahan mieleen kirpputoriostoksista, on pieni Kaj Bojesenin sotilaspatsas. Tuskin edellinen omistaja tiesi esineen todellista arvoa, sillä Saha maksoi siitä kaksi euroa.
– Sen todellinen arvo paljastui itsellekin vasta kotona. Kiinnitin vain huomiota muotoiluun ja siihen, että se oli hauskan näköinen. Kun putsasin sitä kotona, niin paljastui esiin Bojesenin leima. Arvoltaan se ei ole ihan sataa euroa, mutta useita kymmeniä kuitenkin, Saha kertoo.