Liki kaikki tilastot nuorten pahoinvoinnista ovat samansuuntaisia: lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot ovat lisääntyneet, nuorten ongelmat yhä vaikeampia ja näitä nuoria on yhä enemmän.
Keskivertonuori voi paremmin kuin ennen, mutta huonosti voivien joukko kasvaa, sanoo Tampereen yliopiston emeritusprofessoriJorma Sipilä Radio Suomen Ajantasassa. Syitä pahoinvointiin on monia. Koko yhteiskunta on muuttunut: kasvatus, työmarkkinat, auttaminen, julkisen sektorin toiminta ja itse tilastointiperusteetkin ovat muuttuneet.
Sipilä puhuu pärjäämisyhteiskunnasta, jossa koko ajan peräänkuulutetaan enemmän vastuullisuutta, esimerkiksi vastikkeellista sosiaaliturvaa. Sellaisessa yhteiskunnassa pärjäävät ihmiset palkitaan. Vastuullisuuden järjestelmästä pudonneet puolestaan törmäävät jatkuvaan hakemusten lähettämisen suohon, jossa elämä on äärettömän epävarmaa.
- Eikä pärjääminenkään takaa mitään. Pohja voi pudota vaikka työpaikan menettämisen myötä, Sipilä sanoo.
Panostus varhaiskasvatukseen on panostus myöhempään elämään
Suomessa koulua pidetään tärkeänä, mutta sama ajattelu ei koske lasten päivähoitoa ja varhaiskasvatusta. Vanhemmille annetaan rahaa, jos he pitävät lapsen kotona, pois varhaiskasvatuksesta. Ongelma on, että rahan ottavat vastaan myös ne vanhemmat, jotka eivät lapsensa kasvattamiseen pysty.
Kotihoidontukea saavat vanhemmat eivät voi jättää lasta kokonaan yksin ja kehitysmahdollisuuksien ulkopuolelle.
- Kouluvalmiuden tuottaminen syrjäytymisen yhteiskunnassa on vaikea asia. Meidän täytyy vakavasti miettiä, kuinka lapset pääsevät mukaan kehitykseen. Tärkeämpää kuin päivähoidon muodollinen siirtäminen miesten ja naisten välillä on, että kotihoidontukea saavat vanhemmat eivät voi jättää lasta kokonaan yksin ja kehitysmahdollisuuksien ulkopuolelle.
Lapsen kannalta hallituksen linjaus rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta tarkoittaa, että hänen oikeutensa varhaiskasvatukseen päättyy siskon tai veljen syntyessä. Sipilän mukaan Suomessa ei vieläkään nähdä varhaiskasvatuksen merkitystä lapselle. Päivähoidossa lapsi oppii jotakin ja kasvaa joksikin. Lapsi tarvitsee osallisuutta jo pienenä.
Panostus varhaiskasvatukseen on panostus myöhempään elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö vanhemmat vastaisi lapsistaan. Lapset tarvitsevat pitkäjänteisiä ihmissuhteita ja jos nämä suhteet eivät toimi, sitä enemmän lapsi tarvitsee muutakin.
Kotipalvelun merkitystä väheksytään
Ydinasia on tukea vanhempia, jotta he voisivat olla parempia vanhempia lapsilleen. Niin kauan kuin vanhempi vähänkään pärjää lasten kanssa, heitä pitää tukea niin paljon kuin mahdollista. Näitä yksinkertaisia tuen muotoja on vedetty alas.
- Loistoesimerkki on kotipalvelu. Samaan aikaan kun tutkimus osoitti, että tehostettu perhetyö lasten kanssa on erinomainen kotipalvelun muoto ja se säteilee sekä vanhempiin että lapsiin, siirrettiin kotipalvelu vanhuksille. Lapsiperheiden oli äärimmäisen vaikea saada minkäänlaista kotipalvelua. Nyt lastensuojelun kautta kotipalvelua on vähän palautettu lapsiperheille.
Kotipalvelun merkitystä väheksytään, sitä pidetään jotenkin vanhanaikaisena tapana auttaa. Puhetta lapsiperheiden kotipalvelusta oli vuosia, ennen kuin luvut lähtivät edes pieneen nousuun.
Koko ajan kipeämmäksi tulee se, että olisi kiva jos kotona olisi joku, joka herää aamulla ja lähettää lapset kouluun.
- Samaan aikaan koko ajan kipeämmäksi tulee se, että olisi kiva jos kotona olisi joku, joka herää aamulla ja lähettää lapset kouluun. Kuka sen järjestää, jos vanhemmat eivät jaksa?
Lapset ovat investointi
Emeritusprofessori Jorma Sipilä kuvaa, että se Suomi, jossa Kekkonen, vuorineuvokset ja ammattijärjestöt yhdessä miettivät, mitä pitäisi tehdä, miten välitetään toisista, on mennyttä aikaa. Nyt rikkaat ovat häipyneet omille teilleen, eikä heitä kiinnosta yhteinen yhteiskunta. Keskiluokka on, kiitos hyvinvointivaltion kehityksen ja taloudellisen kasvun, saanut omansa, voi hyvin ja pystyy elämään yksilöllisessä valinnan yhteiskunnassa. Tähän kykenemättömiä voisi julkinen valta auttaa, mutta kunnat ja valtiokoneisto ovat itsekin koko ajan sellaisessa myllerryksessä, että on vaikea miettiä, mitä varten ne ovat olemassa.
Sipilän mukaan pitkäjänteisyys ja vuosikymmeniä kestävä kasvatus ovat vaikeita rahan säästämisen ympyröissä pyörivälle julkishallinnolle. Vaikka kustannustehokkuudesta ymmärrettäisiinkin jotain, koskaan ei ole varaa investoida.
Lapsethan ovat investointi. Siihen pitää kaivaa se raha ja laittaa sitä tarpeeksi, että pärjätään kahdenkymmenen vuoden päästä.
- Lapsethan ovat investointi. Siihen pitää kaivaa se raha ja laittaa sitä tarpeeksi, että pärjätään kahdenkymmenen vuoden päästä. Nyt keskitytään siihen, miten pärjätään tänä vuonna.
Puolivillaiset reseptit ja lohduttaminen eivät nyt auta. Kriisi on niin iso ja monitahoinen, että koko kuvio täytyy miettiä perinpohjin. Sipilä arvelee, että ehkä jonain vuonna PISA-tulosten romahtaminen auttaa ajattelemaan, mitä kasvatuksen piirissä tulisi tapahtua.
Lasten syrjäytymisen estämiseen panostaminen on yksi tuottavimpia investointeja mitä yhteiskunta voi tehdä.
- Kun edessä on koko elämä joko yhteisten varojen kuluttajana tai yhteisten varojen tuottajana, on ero hirmuinen. Usein tämä jatkuu vielä sukupolvesta toiseen ja sen valtavammaksi ero muuttuu.