Ranskan presidentti François Hollande esiintyi sunnuntai-iltana poikkeuksellisessa televisiohaastattelussa TF1-kanavan pääuutislähetyksessä.
Haastattelun tarkoituksena oli avata presidentin Syyria-kannanottoja – olihan hän pari viikkoa aikaisemmin uhannut Bashar al-Assadin hallintoa kostoiskuilla, mikä aiheutti tuolloin melkoisen kansainvälisen hulabaloon.
Kannanotto nosti näet Ranskan mahdollisen avausiskun tekijän rooliin, minkä seurauksena muu maailma ryhtyi kiinnostuksella odottamaan presidentin seuraavaa siirtoa.
Sitä seuraavaa siirtoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Muut länsimaat vetäytyivät yksitellen hyökkäysrintamasta ja Ranskassakin poliittinen ilmapiiri muuttui iskujen kannalta epäsuotuisaksi.
Valokeilaan päässyt presidentti näytti yhtäkkiä kovin yksinäiseltä. Vielä pahemmalta näytti tosin se, että Hollanden sijaan Ranskan mahdollisesta osallistumisesta sotilasiskuihin vaikutti päättävän Yhdysvaltain kongressi.
Esimerkiksi Ranskan äärioikeistoa luotsaava Marine Le Pen ehti ilkkua presidentti Hollandea Yhdysvaltain jalkavaimoksi.
Lopulta kiusallisen tilanteen ratkaisi näyttämölle astunut Venäjä, mukanaan ehdotus diplomaattisesta ratkaisusta ja Syyrian kemiallisten aseiden luovuttamisesta.
Muun maailman huomio siirtyi Moskovaan – ja Hollande poistui parrasvaloista yhtä nopeasti kuin oli niihin päätynytkin. Sivuosarooliin joutunut Ranska ei ollut edes mukana Genevessä viikonloppuna käydyissä Syyria-neuvotteluissa.
Ranskan television sunnuntai-illan haastattelussa Hollande pyrkikin kääntämään lässähdyksen voitokseen.
Presidentti arvioi, että ilman Ranskan asettamaa sotilaallisista painetta minkäänlaista neuvotteluratkaisua olisi tuskin saavutettu Syyrian suhteen.
Hän myös korosti, että Yhdysvaltain ja Venäjän viikonloppuna tekemä sopimus Syyrian kemiallisten aseiden luovuttamisesta oli tärkeä askel, vaan ei minkäänlainen lopullinen ratkaisu.
Hollanden kovat kannanotot Syyrian suhteen eivät ole tietenkään olleet minkäänlaisia harkitsemattomia lipsahduksia. Päinvastoin, Ranska on pyrkinyt määrätietoisesti nousemaan johtajan rooliin kansainvälisissä, turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.
Sen, mitä Ranska on hävinnyt taloudellisessa painoarvossaan, se pyrkii ottamaan takaisin diplomatian saralla.
Huomiota herättävä sotaretki olisi toiminut myös osoituksena presidentti Hollanden johtajuudesta. Nyt kun sosialistihallitus on kompuroinut talouskriisin sävyttämissä sisäpoliittisissa ongelmissa, nosteelle olisi ollut tarvetta.
Viimeksi keväällä Ranska lähetti joukkojaan entiseen siirtomaahansa Maliin taistelemaan islamistikapinallisia vastaan. Ensin ihmetystä herättänyt operaatio sai lopulta kansan tuen ja vaikutti positiivisesti presidentin suosioon.
Vuonna 2011 presidentti Sarkozyn kaudella Ranska oli puolestaan mukana YK:n hyväksymässä Libya-operaatiossa.
Onneksi maailma suuntaa alkavalla viikolla katseensa vaihteeksi taas Pariisiin.
Presidentti Hollande ottaa Elysée-palatsissa maanantaina vastaan Yhdysvaltain ja Britannian ulkoministerit.
Tarkoitus on valmistella kolmen maan yhteistä kannanottoa, jonka pohjalta Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius jatkaa neuvotteluja venäläiskollegansa Sergei Lavrovin kanssa.
Annastiina Heikkilä
Kirjoittaja on Yle Uutisten
Pariisin-avustaja