A-studio kertoi maanantaina, että imettäville äideille annetaan tiukempia alkoholiohjeita kuin tutkimustiedon valossa olisi tarpeen. Käypä hoito -suositusten mukaan kohtuukäyttö ei ole este imetykselle. Käytännössä äitejä patistetaan silti usein nollalinjaan.
Tarkoitus on tärkeä, mutta fokus pielessä. Äideille ei aina välitetä täsmentää, että vaarana ei ole vauvan myrkyttyminen alkoholilla, vaan humalan muut seuraukset. Tilanne on tyystin toinen kuin raskaana.
Yksinkertainen laskutoimitus kertoo, että äidin pitää olla aika järkyttävässä jurrissa, jotta saa johdettua vauvaansa enemmän etanolia kuin d-vitamiinitipoista. Maidon promille kuulostaa hurjalta, mutta desissä se on yhtä kuin millilitran kymmenesosa. Tällaista alkoholitippaa ei vauvan verestä pystytä edes havaitsemaan.
Luonto hoitaa myös osansa. Kittaaminen tyrehdyttää maidon tuloa. Tutkimusten mukaan vauvat vieroksuvat alkoholin sivumakua ja tankkaavat maitoa enemmän maun haihduttua. Onko promillessa kekkuloiva äiti edes siinä kunnossa, että suoriutuu rintaruokinnasta?
Vaikka tippa joutuisi vauvan elimistöön toistuvasti, ei ole pystytty osoittamaan, että se johtaa kehityshäiriöihin kuten raskaana ollessa juotu alkoholi.
Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksia tuottava toimitus arvioi pyynnöstäni aiheesta tehtyjä tutkimuksia (Little ym. 1989, Little ym. 2002, Backstrand ym. 2004) eikä pitänyt niitä luotettavina.
Asiaan ei ehkä saadaan koskaan varmuutta, koska tutkimusasetelma on epäeettinen. Jotain kertoo se, ettei vauvoille annettavia d-vitamiinitippoja ole vielä kielletty.
Voi olla, että kova juominen ehtii vaikuttaa nopeammin imetyksen loppumiseen kuin vauvan keskushermostoon.
**Mutta kuinka suuressa vaarassa **suomalaisvauvat vanhempiensa juomatapojen vuoksi ovat?
Ei ole olemassa lukuja siitä, kuinka paljon vauvojen päälle kieritään. Ei ole dataa, kuinka moni tuore äiti vetää kännejä. Ainoa mikä tiedetään varmasti on se, että ongelma on polarisoitunut. Pienellä joukolla menee huonosti ja iso joukko ei tarvitsisi neuvolaa ollenkaan.
Suurin osa naisista ei tunnista itseään ohjeista, joissa kehotetaan "hoitamaan lasta selvin päin", koska he hoitavat lastaan ilman muuta mieluiten selvin päin. He poistaisivat pakokaasutkin ja suolan maailmasta, jos se olisi mahdollista.
Alle kouluikäisten äideistä päihderiippuvaisia on arviolta 2-6 prosenttia. Sekä neuvolahoitaja Karla Loppi että professori Kaija Seppä toteavat, ettei hevijuusereille ole edes väliä, mitä äitiysohjeissa lukee, kun he eivät niitä lue.
Ohjeita noudattavat pilkuntarkasti ja niistä syyllistyvät eniten ne, jotka eivät tee ihmiskokeita edes ruisleivällä.
Oikeita ihmiskokeita lapsillaan tekeviä äitejä toivottavasti lähestytään sanoja painavammin.
Onko valistus siis kohdillaan: pitääkö 95 prosenttia äideistä moralisoida, jos viidellä prosentilla on ongelma?
Moni lääkäri ja neuvolan hoitaja neuvookin potilaitaan toisin. Yksi lääkäri kertoi tietävänsä "tasan tarkkaan, kenelle äidille voi sanoa vapaammin ja kenelle ei". Hän, kuten moni muu, kieltäytyi tv-haastattelusta leimautumiseen vedoten.
Alkoholitutkijat eivät näe tässä holhouksen vaaraa. He painottavat, että myös tavallisen äidin kertakänni on riski.
Yksikin tapaus on tietysti liikaa. Samaan hengenvetoon päihdelääketieteen professori Kaija Seppä huomauttaa, ettei suositusten pitäisi estää normaalia elämää. "Jos voi juoda lasillisen silloin tällöin ja silti imettää, se ei tarkoita että suositellaan juomista."
On päivänselvää, että humala on epätoivottava tilanne vauvaperheessä. On päivänselvää, että vanhemman otteen herpaantumisella ei ole leikkiminen. Tämä varmasti useimmissa kodeissa tiedetään.
**Itse törmäsin ehdottomuuteeni **esikoisen äitinä mieheni kotimaassa Italiassa muutama vuosi sitten.
Sukulaiset eivät ymmärtäneet, miksi kieltäydyin viinistä lounaalla. Olihan vauvan jopa hyvä tottua viinin makuun. Asenne tuntui vitsiltä, mutta kun keräsin faktoja, humoristisia piirteitä sai myös tippa tappaa -mantra.
Nuorten äitien juomatapojen eurooppalaistuminen herättää Suomessa huolta. Viinilasillisten arkipäiväistymisen pelätään johtavan myös ongelmakäyttöön.
Kyselytutkimukset eivät ainakaan vielä anna synkkää kuvaa tilanteesta. Kaksi-kolmikymppisten ikäluokkien juominen ei ole lisääntynyt samaan tahtiin kuin vanhempien. Pikkulapsiperheissä alkoholiin suhtaudutaan tiukimmin.
Meidän lapsiamme ei tosin vielä ole tutkittu.
**Miksi pelottelusta sitten on haittaa? **Koska äitejä syyllistetään ja he syyllistyvät jo aivan tarpeeksi. Koska odotukset ladataan nimenomaan äitiin eikä muiden saunakaljoja lasketa. Koska jos vauva yöllä herää syömään vastoin suunnitelmia, on tärkeää rauhoittua, ettei se siihen paikkaan kuole.
Koska tervejärkiset naiset osaavat erottaa viinilasillisen kännistä, odotusajan imetysajasta ja tehdä omat riskianalyysinsa luotettavan tutkimustiedon pohjalta.
Kun tieto leviää, valkoiset valheet nakertavat neuvojien luottamusta. Faktat on kirjattu terveydenhuollon raamattuun, Käypään hoitoon, joten miksi kentällä oltaisiin varmuuden vuoksi konservatiivisempia?
Ne vanhemmat ikäluokat, jotka pudistelevat päätään hysteerisille nykyvanhemmille, ovat samoja, jotka osin ylihysterisoivat heitä. On helppo yhtyä THL:n lastenneuvolakäsikirjan toiveeseen, että neuvonta olisi yksilöllisempää ja perheen tilanteen huomioon ottavampaa.
Neuvoloiden ohjeiden pitäisi muutenkin perustua enemmän tieteelliseen näyttöön. Tätä on kritisoinut muun muassa Duodecim.
**Tähän loppuun vielä mutu-teoria: **Lapsi aistii, jos äiti on juonut jotain, sanotaan. Mutta lapsi aistii myös, jos kotona istuu marttyyriäiti.
Lapsesta irrottautumisen ei tarvitse liittyä alkoholiin, mutta jos se sattuu liittymään, siitä ei ole pakko potea maailmantuskaa. Imettävä pyhimysihminen voi ehkä jopa käydä pikkujouluissa, kunhan on vauvansa luottamuksen arvoinen.
Jos juot, juo niin kuin pienen vauvan äiti, älä niin kuin teekkariopiskelija vappuna.