Koska Latinalainen Amerikka on erityisen lähellä toimittaja Jaana Kannisen sydäntä, on vastaus yllätys. Kysyn muistorikkainta juttukeikkaa ulkomailla.
- Kyllä se Grönlannin matka viime vuonna oli ikimuistoinen, Kanninen sanoo hetken mietittyään.
- Siellä oli niin kaunista. Ja siellä oivalsin, että sikäläiset ihmiset oikeasti jo elävät ilmastonmuutoksen keskellä ja sen kanssa.
Ympäristötieteilijästä ulkomaantoimittaja
Jaana Kannisesta, 58, piti tulla ympäristötieteilijä, mutta toimittaminen vei varhain voiton. 1980-luvun alkuvuosina Kanninen, kahdeksannen polven stadilainen, työskenteli muun muassa Ylen aikaisen toimituksessa.
Ulkomaantoimittaja Kannisesta tuli pikku hiljaa kansainvälisen elämäntapansa ja elämännäkemyksensä myötä.
- Olen kierrellyt paljon eri puolilla maapalloa, asunutkin neljässä–viidessä eri maassa. Minusta maapallo on yksi, enkä osaa ajatella vain Suomea, Kanninen sanoo.
- Me olemme kaikki yhtä.
Ulkomaantoimittajan työssään Kanninen on erikoistunut Latinalaiseen Amerikkaan sekä globaaleihin ilmastonmuutos- ja ympäristöasioihin. Valtion tiedonjulkistamispalkinto Kanniselle myönnettiin juuri ilmastonmuutosuutisoinnista.
Varhainen herätys
Jaana Kanninen heräsi ilmastonmuutokseen jo varhain. Hän uutisoikin maassamme ensimmäisten joukossa ilmastonmuutoksesta. Helppoa se ei ollut, Kanninen muistelee.
- Olen tehnyt ensimmäiset ilmastonmuutosjuttuni jo 1980-luvulla. Silloin oli aika vaikea saada "myydyksi" näitä aiheita, koska kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan ilmauksia "ilmastonmuutos" tai "kasvihuoneilmiö", saatika hieman myöhemmin sanaa "päästörajoitus".
Välinpitämättömyys pahinta
Kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana Kanninen on tehnyt kymmeniä, jollei satoja ilmastonmuutosuutisia ja reportaaseja maailman eri kolkilta. Se ei ole helppoa edelleenkään, Kanninen toteaa.
- Suurin murheenkryyni on välinpitämättömyys. Kun kovat arvot, talousasiat ja politiikka ovat jo pitemmän aikaa olleet korostetusti esillä, Kanninen sanoo.
- Ilmastoasioita ja ylipäätään ympäristöasioita on pidetty jotenkin pehmeinä ja vähempiarvoisina aiheina. Tosiasiahan on se, että ilmastoasiat kietoutuvat muun muassa talouteen voimakkaasti.
Viime aikoina Kannisen mielenkiinto onkin suuntautunut eritoten suomalaisiin metsäjätteihin, Stora Ensoon ja UPM-Kymmeneen, kehitysmaissa.
Kannisen mielestä Yleisradion tulisi satsata enemmän ympäristö- ja ilmastonmuutosseurantaan.
- Meillähän Ylessä ei ole yhtään varsinaista ympäristötoimittajaa. Minäkin olen joutunut tekemään tätä ikäänkuin oman toimen ohella.
Kohti vuotta 2015
Ilmastonmuutosuutisoinnin ja seurannan vähyyttä maassamme Kanninen ihmettelee. Hän arvelee, että toimittajat elävät yhä Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastokokouksen täydellisen epäonnistumisen krapulaa.
- Uskon että ympäristöuutisointi nousee taas enemmän pintaan, kun mennään kohti vuotta 2015. Silloin valtioiden olisi tarkoitus solmia uusi kattava maailmanlaajuinen ilmastosopimus.
