Edelliset Tero Järvisen Isäntä itte –kirjat ilmestyivät vuosina 2005 ja 2006. Vuodet ovat vierineet elävän elämän lisäksi myös isännän elämässä sitten viime kerran.
- Kirjan alussa Isäntä itte eli Antero Jalonen jää eläkkeelle, ja tarina oikeastaan kertoo tästä seuraavasta tekemisen puutteesta, Tero Järvinen paljastaa.
Paluu eteläpohjalaisen viisauden pariin
Tero Järvisen viime vuosien tuotanto on ollut monipuolista. Rankka omaelämäkerrallinen Kolhittu (2008) kertoi oman lapsen vakavasta sairaudesta, Narupöksykansaa (2011) puolestaan kuvasi menevän nuoren lääkärin elämänmuutosta juhlivasta ja epävakaasta sinkusta rantamökissä asuvaksi perheenisäksi.
Uusimmassa Isäntä itte –tarinassa palataan isännän joskus itseriittoisenkin viisauden pariin siitä, miten maailman asiat ovat tai miten niiden kuuluisi olla.
- Mitä konservatiivisempi on nykypäivänä, sen anarkistisemmalta asia tuntuu. Isäntä itte on hyvä kapinahahmo, kirjailija kiteyttää.
Jalonen, Järvinen vai joku muu?
Lukijat ovat useampaankin otteeseen kertoneet kirjailijalle tietävänsä nimeltä mainiten, kenestä elävän elämän hahmosta Isäntä-kirjoissa on kyse.
- Minä en ole koskaan tiennyt. Ehkä hän on iäkkäämpi sivupersoonani, tai ainakin tällaisen nelikymppisen miehen mielikuvituskaveri. En pyri A. Jalosen kaltaiseksi neuvonantajaksi itse vanhempana kuitenkaan, Tero Järvinen naurahtaa.
Lokakuun aikana julkaistava romaani on nimeltään Isäntä itte ja kuivan kesän oravat. Päätyökseen Tero Järvinen työskentelee Kuusiokuntien terveyskuntayhtymän johtajana.