Kristiina Tallberg ei ollut itsekään tutustunut huumorikirjallisuuteen ennenkuin sai vedettäväkseen aiheesta kirjallisuuspiirin. Lahden kaupunginkirjaston ja Harjulan Setlementin avoimeen kirjallisuuspiiriin kokoontui 7 aiheesta kiinnostunutta. Vetäjä Kristiina Tallberg itse ei meinannut saada naurultaan luettua Sinikka Nopolan juttua länsisuomalaisista yökylässä.
Kulttuurien ja heimojen eroavaisuudet olivatkin keskustelijoiden mielestä herkullinen huumorin aihe, joka nauratti monia.
Keskustelussa pohdittiin myös murteita, miten vieraan murteen lukeminen on raskasta, mutta toisen ääneen lukemana hauskaa. Kirjastosta oli tuotu pöydälle piiriläisten tutustuttavaksi mm. Heli Laaksosen, Miikka Nousiaisen, norjalaisen Erlend Løen, Veikko Huovisen ja Anna-Leena Härkösen kirjoja.
- Mikä on huumorikirjallisuuden tehtävä, kysyi Kristiina Tallberg.
Piirilläisistä moni nautti tilannehuumorista, eikä varsinaisesti etsinyt kirjoja huumori mielessään. Jos kirjaa lukiessa naurattaa, se on vain plussaa. Yhtä mieltä oltiin, että suomalaiset arvostavat humoristisia kirjoittajia, eikä heitä pidetä vähempiarvoisina kuin ns. vakavia kirjailijoita.
- Petri Tamminen on tehnyt ujoudestaan huumoria, se on todella hauskaa. Se on hauskaa, kun osaa nauraa itselleen, pohdittiin piirissä.
Ja mikä yhtä naurattaa, ei ole toisen mielestä ollenkaan hauskaa. Kirjallisuuspiiriin osallistunut toimittaja ei pidä Arto Paasilinnan kirjoja hauskoina, vaikka ne ovat naurattaneet satojatuhansia muita.