Toimittaja Heli Mustonen muuttuu leipätyönsä ulkopuolella runoilijaksi. Pöytälaatikkoon kirjoittelemisen lisäksi nainen vetää runoimprovisaatioiltoja, joissa yleisö antaa osan säkeiden sanoista.
Mustonen on kiertänyt runoilemassa niin vanhainkodeissa ja sairaaloissa kuin kirjastoissa ja ravintoloissakin. Joka paikassa syntyy omanlaisensa runokieli.
- Ravintoloissa varsinkin naiset kunnostautuvat roisien sanojen heittelyssä niin, että en meinaa kehdata sanoa kaikkea ääneen. Toisaalta esimerkiksi sairaalan syöpäosastolla minulle annettiin hoitoon ja sairauteen liittyviä termejä, joita en tunnistanut. Kaikkia nauratti, kun runoista tuli sitten ihan pöhköjä.
Hauskana runoilijan mieleen jäi myös keikka dementikko-osastolla. Nurkassa istunut harmaahapsinen mies ei näyttänyt seuraavan ohjelmaa ollenkaan ennen kuin runoemäntä pyysi yleisöä nimeämään jonkun julkkiksen.
- Yhtäkkiä mies karjaisi pyörätuolistaan kovaan ääneen että "Jouko Turkka!" Runo valmistui, ja siitä tuli hieno. Kunpa Turkka olisi kuullut sen, hän oli runossa lempeä mies, Mustonen hymyilee.
Kunnallisrunot eivät läpäisisi sensuuria
Improvisaatiotuokio jännittää Mustosen mukaan niin yleisöä kuin itse runontekijääkin.
- Otan aina kaikki tarjotut sanat vastaan. Suomalaiset ovat onneksi hyviä sanojen kanssa, ja yleisö onkin pelastanut minut useamman kerran.
Ravintoloissa varsinkin naiset kunnostautuvat roisien sanojen heittelyssä.
Heli Mustonen
Mustosen kotikaupungissa Valkeakoskella runoväki on kunnostautunut erityisesti paikallissanojen saralla.
- Moni Valkeakoskella tehty runo on käsitellyt kunnallispoliitiikkaa tai paikkakunnan kipukohtia. Ne ovat aika näpsäköitä tekstejä, joista olisi kiva tehdä jonkinlainen kooste. Kunnallispoliitikot, joiden nimet runoissa mainitaan, eivät vain taida olla samaa mieltä, Mustonen nauraa.
Kollektiivinen rakkausruno suorassa lähetyksessä
Tampereen Radion aamulähetyksessä vierailleelle Heli Mustoselle kerättiin toimituksesta ja kuulijoilta kahdeksan sanaa emmeiksi lemmenloruun. Istumatyö, nopeusrajoitus, pesufati, iskias, havista, leipoa, törsätä ja nauttia taipuivat kokeneen pikarunoilijan paperilla seuraavanlaiseksi runoksi:
_Rakas, ole sinä koukkuiset sormet
ja elämää nähneet kasvot
niin minä olen kasvojasi syleilevä pesufati.
Ole sinä nopeasti tainnuttava punaviini
niin minä olen sinulle anova iskias.
Ja kun lähdet lentoon, rakas
olen kiitoradalla ja huudan korvaasi: Nopeusrajoitus!
Rakkaani, kun seisot siinä
haluaisin olla sun istumatyö
ja havista sua vasten
kuin viluinen postinkantaja,
leipoa sua kuin pullaa,
törsätä hellyyteni sinuun
ja tehdä vain yhtä: nauttia._