Se on nyt nähty, mitä ihminen saa aikaan. Pilaa kaiken. Hauskoina esimerkkeinä valtion talous, kuntatalous ja yleinen tunnelma. Ihmisen putkinäköisyys on jalostunut myös lyhytnäköisyydeksi.
Onneksi on koirat. Niiden varaan annamme kohtalomme.
Koirista on havaittu olevan apua lasten lukemaan oppimisessa. Lukukoirista on Suomessa pula. Se menee niin, että koululaisella on treffit kirjastossa lukukoiran kanssa, kaupanpäälle saa toivottavasti hyvin käyttäytyvän emännän. Lapsi alkaa lukea kirjaa, koira kuuntelee. Kuuntelee tarkasti ja hyväksyvästi. Tulokset ovat olleet hyviä.
Onneksi on koirat. Niiden varaan annamme kohtalomme.
Mikko Maasola
Lukukoira on vain koira, mutta silti huimasti taitavampi kuin toinen ihminen. Koira kuuntelee herkeämättä, ei arvioi eikä keskeytä. Koira tietää täsmälleen mitä tehdä, että ihminen tuntee olonsa hyväksytyksi.
Asiantuntijat myös vakuuttavat, että koira ymmärtää mitä sille kerrotaan!
Milloin Kelan ja verotoimiston väestä osa korvataan koirilla? Pelkkä tunne siitä, että nyt joku todella kuuntelee minua on voimaannuttava. Jos hän vielä näyttää ymmärtävän mitä yritän kertoa, niin tässähän tuntee kohta itsensä terveeksi ja tervetulleeksi.
Sama juttu lääkärissä. Lääkärin vieressä pitäisi istua aina koira. Asiakas saisi itse päättää, kummalle puhuu. Terveyskeskukset voisivat yllättyä, kuinka moni valitsee koiran. Vielä lähtiessä tulisi erikseen kiitettyä koiraa oikein tassusta pitäen, että EI määrännyt muovikassillista lääkkeitä, vaan kuunteli ja ymmärsi. Arvosti niin paljon, että oli läsnä ja huokui lämpöä. Verenpaine laski, tunnelma nousi.
Koiralla ei olisi epäilyttäviä kytköksiä lääketeollisuuteen. Se haistaisi heti aulassa imelien pukumiesten aikeet ja purisi perseeseen. Merkkaisi ympäristölle vaaralliset ainekset.
Katsokaa poliiseja ja tullimiehiä, joiden työkavereina on koira. Olemus on sama kuin Strömsön juontajilla, onnea ei pysty kätkemään millään, vaikka tietää sen aiheuttavan katkeruutta.
Koiralla ei olisi epäilyttäviä kytköksiä lääketeollisuuteen.
Mikko Maasola
Kuinka moni haluaisikaan korvata työpaikalla muutamat kollegansa raukeilla lapinkoirilla? Työpaikan työtehokkuus nousisi huimasti, kun koirat ottaisivat puolet työpisteistä. Kaikkien keskittyminen olennaiseen paranisi. Viimeisten huonojen vitsien sinkoillessa, hauvat toimisivat biokatalysaattoreina ja loisivat vielä perään hyväksyvän katseen.
Kunnilla ei ole varaa mihinkään. Viimeiset rahat käytetään suunnitelmien mukaisesti kunnanjohtajien täysimääräisiin sairauslomiin.
Lasten vinkkelistä surettaa. Koulupsykologeille ja koulunkäynnin ohjaajille olisi kipeästi tarvetta, mutta rahaa ei löydy. Onneksi on koirat! Jos koulupsykologit korvataan heti koirilla, kaikki ovat onnellisia; talouspäälliköt (jotka hakevat itse puolijuoksua palkaksi tarvittavat pavut), vanhemmat (joita vtuttaa kaikki) ja tietenkin koululaiset, jotka saavat olla kesken koulupäivän koiran vastaanotolla ja kertoa salaisuuksiaan.
Se sapettaa, että kuntien säästölistojen kärjessä ovat kirjastot, turvalliset ja hiljaiset tilat. Kunnat säästävät näissä päätöksissä roposia ja osoittavat vain miten vähän ihminen jaksaa ajatella.
Kirjaston tädit ovat kai tienanneet törkeän suuria palkkoja ja nyt ne juhlat loppuvat.
Toivon, että tilalle tulisivat koirat. Kunnalle halvemmat, yhtä hiljaiset. Varmasti koira voitaisiin kouluttaa kirjaston tädiksi.
Milloin Kelan ja verotoimiston väestä osa korvataan koirilla?
Mikko Maasola
Sinikka oli tiskin takana kolmekymmentä vuotta, aina, kuin aurinko taivaalla. Tuo kultainen noutaja, joka nouti rakkaani jostain sieltä ylähyllyltä, minne oma katseeni ei osunut. Jos on tarkoitettu, että säästöjen agilityradalta tulee oikea kultainen noutaja kuonollaan täppäilemään, niin olkoon niin.
Tottuisin karvaisempaan. En kyselisi turhia. Riittäisi että ovi olisi auki ja joku läähättämässä siellä jossain hyllyn takana.
Maallikkosaarnaaja Maasola