Meritaimen nousi Vantaanjoessa 80 kilometrin päähän merestä ensimmäistä kertaa vuonna 2006. Viime vuonna, kun joessa oli paljon vettä, kalat etenivät jo Riihimäen pohjoispuolelle, 95 kilometrin päähän merestä. Tänä vuonnakin taimenten nousua odotettiin näin ylös, mutta havaintoja niistä ei ole kuitenkaan tehty ja mahdollisuudet meritaimenhavaintoon tämän vuoden osalta alkavat olla jo vähissä.
Sen sijaan 60 kilometrin päässä merestä, Nurmijärven pohjoisreunalla, meritaimenia havaittiin erittäin runsaasti. Myös Vantaanjoen alajuoksulla meritaimenia on kutenut tänä vuonna paljon, kertoo Virtavesien hoitoyhdistys ry:n Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm.
– Kun virtaama oli vielä lokakuun alkupuolella pieni, osa latvapuroista oli sellaisia, etteivät kalat päässeet niihin. Vantaanjoen pääuomassa meritaimenet olisivat kyllä päässeet nousemaan ylemmäs, mutta ilmeisesti "houkutusvirtaama" ei ollut riittävä.
– Ehkä pääuoman yläjuoksun jätevesillä vuorattu uoma ei myöskään erityisemmin houkuttele meritaimenia silloin, kun puhtaan veden virtaama on pieni, pohtii Stenholm.
Kutukimppaa paikallisten kanssa
Osa Vantaanjoessa syntyneistä taimenista jää asustelemaan synnyinsijoilleen, mutta osa vaeltaa kaksivuotiaina mereen. Parin, kolmen merivuoden jälkeen ne nousevat jokeen kutemaan.
Hyvällä tuurilla kala voi palata mereen ja kudulle toisenkin kerran. Silloin 6-7-vuotiaat kalat ovat jo 70-80 senttisiä, jopa ylikin. Stenholm sanoo, että hyvällä onnella kala voi joskus tehdä kolmannenkin kutunousun, jos se onnistuu välttämään tehokkaan kalastuksen.
Stenholm on usein havainnut, että merestä noussut kala, tavallisesti naaras, saa kutuseuraa paikallisista koiraista, joita voi olla kutupaikalla paljonkin. Paikalliset kutukalat ovat kooltaan tyypillisesti 15-45 senttisiä. Sen sijaan merestä nousseet kalat ovat huomattavasti isompia, pääosin 60-senttisiä ja ylikin.
Latvavesilläkin taimenia riittää
Riihimäellä ja jopa Hausjärven puolella paikalliset taimenet ovat kuteneet tänä syksynä hyvin. Stenholm arvioi, että kaloja on ollut vähintään yhtä paljon kuin edellisenä vuonna. Kokonaisuudessaankin Vantaanjoen taimenmäärä on ainakin viimevuotisella tasolla.
Virtaaman vaihteluiden vuoksi tarkkaa vertailua on kuitenkin vaikea tehdä. Viime vuonna esimerkiksi Vantaanjoen pääuomassa Nurmijärvellä vettä oli paljon ja vesi sameaa. Sen vuoksi meritaimenia ei siellä voinut nähdä.
Nyt meritaimenia näkyi siellä paljon kudun alkupuolella, kun vesi oli kirkasta ja sitä oli vähän. Lokakuun lopun sateiden jälkeen vedet ovat olleet sameita tänäkin vuonna ja taimenten havaitseminen vaikeaa.
"Lopettakaa taimenistutukset"
Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm toivoo, että kaikki tahot lopettaisivat jo taimenistutukset Vantaanjokeen. Virtavesien hoitoyhdistys istutti taimenia jokeen kymmenen vuotta, mutta lopetti sen vuonna 2008.
- Silloin uskoimme, että luontainen lisääntyminen toimii jo Vantaanjoessa ja näin kävikin. Nyt istutukset ovat turhia ja häiritsevät luontaisesti lisääntyvän taimenkannan kehittymistä, Stenholm huomauttaa.
Normaalisti taimenten kutu loppuu pääosin jo lokakuun lopussa, mutta kun runsaat sateet kasvattivat virtaamaa, kutu jatkuu edelleen. Se on osittain yllättänyt kokeneen Vantaanjoen tuntijankin. Vaihtelevat vuodet pakottavat Stenholmin miettimään kalojen käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa.
- Vuosien mittaan arvaukset paranevat ja lopulta tietää aika hyvin, miten kalat Vantaanjoessa käyttäytyvät.