Finlandia-ehdokkaiden joukossa oli helposti arvattavia nimiä, mutta myös muutama yllätys, sanovat toimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen.
- Näissä listoissa on mielenkiintoista, että vaikka raati olisi kuinka radikaali ja pätevä, niin lista on aina aika konservatiivinen. Kovin uudistavia ja erikoisia romaaneja ei ehdokkaiksi mahdu, Nowak sanoi Yle Radio 1:n Ajantasassa.
Kirjallisuustoimittajan huomion kiinnitti erityisesti se seikka, että ehdokaslistalla ei ole tänä vuonna ainuttakaan esikoisteosta. Myös Puttosen mielestä mukaan olisi mahtunut myös esikoinen.
- Niiden joukosta olisi tänä vuonna helposti löytynyt lukuelämyksiä.
Alla Ylen kirjallisuustoimittajien ajatuksia ehdokasteoksista:
J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin (WSOY)
Kirjallisuustoimittaja Nadja Nowak löytää J-P Koskisen romaanista ikuisia aiheita: ihmisen heikkouksia, vallanhimoa, ahneutta ja juonittelua.
- Tämä on mielestäni hirveän kiehtova ja mielenkiintoinen romaani aiheesta, joka on aika loppuun kaluttu, Nowak sanoo.
Romaanin kertojana on Rasputinin oppipoika Vasili. Romaani alkaa vuodesta 1911, jolloin Rasputin pelastaa orvon Vasilin ja se päättyy vuoteen 1917, jolloin Rasputin kuolee.
- Sitten tässä on yllättäen jälkikirjoitus, joka tapahtuu Stalingradissa vuonna 1942, ja Koskinen jatkaa myyttiä tsaarin jälkeläisen pelastumisesta, Nowak jatkaa.
Seppo Puttonen löytää romaanista kiinnostavan yhteyden kahteen muuhun ehdokasteokseen.
- Lukemalla tämän sekä Riikka Pelon ja Kjell Westön kirjat, saa aika komean kuvan 1900-luvun alusta Toisen maailmansodan alkuun saakka, Puttonen sanoo.
Leena Krohn: Hotel Sapiens (Teos)
Hotel Sapiens on romaaniksi puettu kokoelma kertomuksia muun muassa eutanasiasta, kuolemasta, rahasta ja inhimillisyydestä, josta on tullut huono asia.
Nowakin mukaan kirja kuvaa rinnakkaistodellisuutta.
- Sen voi nähdä myös tulevaisuuden kauhukuvana, mutta minun mielestäni se on nykyajan kauhukuva, Nowak sanoo.
Toimittaja sanoo yllättyneensä Krohnin ehdokkuudesta.
- Teos on mielestäni aivan loistava, mutta se oli kyllä yllätys tässä listassa.
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Teos)
Riikka Pelon romaani jatkaa siitä, mihin J-P Koskinen lopetti eli Venäjän vallankumouksesta, Puttonen luonnehtii. Päähenkilönä on venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva ja hänen tyttärensä Ariadne Efron. He pakenevat köyhyyttä ja nälänhätää Eurooppaan ja palaavat Neuvostoliittoon vuonna 1939 Stalinin vainojen aikaan.
- Tämä on erittäin vahva naiskuva. Se kertoo julmalla tavalla siitä, minkälaisen henkisen ja vieläpä fyysisen väkivallan kohteeksi Marina Tsvetajevan tytär joutuu Stalinin vainojen alla, Puttonen kuvailee.
Myös Nowakin mielestä Pelon romaani on hieno ja todella voimakas.
- Lukiessani havahduin yhtäkkiä miettimään, että kuka tämän on suomentanut ja mistä kielestä. Se on aivan sellainen ylikansallinen kirja.
Hannu Raittila: Terminaali (Siltala)
Hannu Raittilan uusin romaani vakuutti Seppo Puttosen, jonka mukaan _Terminaali _on jo kirjan nimenä hyvä.
- Se kertoo lentokentän terminaalista ja siellä hengaavien nuorten tyttöjen alakulttuurista. Siinä on kytköksiä tällaiseen keinotodellisen kautta elämiseen oikeitten ihmissuhteiden sijaan. Nimi liittyy myös siihen, miten ihminen saattohoidetaan tuskasta ja elämästä pois.
Puttosen mukaan teoksessa on Raittilalle tyypillistä logistiikka-ajattelua.
- Pidin siitä kuinka valkoposkihanhet ovat suurempi logistinen ongelma lentokentän turvallisuudelle kuin aukot turvatarkastuksissa.
Nowak on tyylistä eri mieltä.
- Nämä logistiikkajutut ovat mielenkiintoisia ja ihan hauskoja, myös opettavaisia. Mutta hohhoijaa, kun niitä oli paljon ja ne olivat pitkiä, kirjallisuustoimittaja sanoo.
Tyttöjen elämän kuvaaminen sen sijaan miellytti Nowakia.
- Se, että tyttöjen alakulttuuriin on kautta aikain liittynyt lähteminen ja karkaaminen, on todella osuva ja hieno huomio. Sitten on mielenkiintoista, miten romaanin kaikki neljä päähenkilöä elävät keinotodellisuudessa...
- ...kunnes Raittila törmäyttää lukijan aivan karmealla tavalla hienosti Syyrian julmaan todellisuuteen, Puttonen viimeistelee.
Asko Sahlberg: Herodes (WSOY)
Asko Sahlbergin 680-sivuinen historiallinen romaani sijoittuu kristinuskon syntyhistoriaan. Teoksen päähenkilö on Herodes Antipas, joka tuomitsi Johannes Kastajan ja osallistui myös Jeesuksen tuomitsemiseen.
- Kirja on yksi tämän vuoden viidestä voimakkaimmasta lukuelämyksestäni, Seppo Puttonen sanoo.
- Siinä on kyse vallasta ja siitä kuinka se turmelee, vaikka Herodes ei sitä itse ensin haluakaan. Mutta siinä on myös sellaista vanhenevan miehen viisasta elämänpohdiskelua: mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei, Puttonen pohtii.
Nowak on tästäkin teoksesta eri mieltä.
- En pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. Tätä en olisi välttämättä kelpuuttanut ehdokkaaksi.
Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava)
Kjell Westön _Kangastus 38:n _on suomentanut Liisa Ryömä ruotsinkielisestä alkuteoksesta _Hägring 38 _(Schildts & Söderströms). Nimensä mukaisesti teos ajoittuu vuoteen 1938, johon Westön Finlandia-palkittu romaani _Missä kuljimme kerran _päättyi.
- Tässä on hyvin keskeisenä niin sanottu keskiviikkokerho, jonkinlainen ukkokerho, jonka henkilöiden kautta Westö kuvaa aikaa. Romaanissa on hienoja lausahduksia, Nowak toteaa.
Puttonen innostui Westön romaanista enemmän.
- Se on ehjä, kompakti ja tarkkaan mietitty. Siinä on hyvä henkilögalleria ja päähenkilön rouva Wiikin kautta Westö sitoo tapahtumat Suomen sisällissotaan tai vapaussotaan tai mitä nimeä siitä kukaan käyttääkään, Puttonen sanoo.