Miniöiden ja anoppien suhteesta kirjan kirjoittaneen tietokirjailija Tuula Vainikaisen mielestä anopin ja miniän on turha ajatella toisiaan kilpailijoina.
- Miksi siinä pitäisi kilpailla? Roolit ovat niin erilaiset. Ei nuori nainen miehensä äidiksi pyri vaan tärkeäksi ihmiseksi miehen elämässä. Ei kai se haittaa, että siellä on toinenkin nainen tukemassa. Mutta ongelmahan tulee siitä, jos äiti ei ole katkassut henkistä napanuoraa poikaansa vaan yrittää koko ajan pojan elämään sotkeutua.
Aamu-tv:ssä vierailleen Vainikaisen mukaan äidin on turha kritisoida poikansa naismakua ja pyytää tätä vielä kertaalleen etsimään sopivampaa elämänkumppania.
- Kyllä se vain niin on, että se on pojan valinta. Siihen on äidin tyytyminen. Lapset elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat valintansa.
Vainikaisen mielestä huonoissa anoppi-miniä suhteissa on usein kyse väärinkäsityksistä.
- Nuori nainen on aika herkkä siinä vaiheessa, kun tulee uuteen perheeseen. Hän toivoisi tulevansa hyväksytyksi. Sellaisessa tilanteessa, kun joku sanoo jotain, sitä helposti ylitulkitaan. Vielä vuosikymmenien päästä muistetaan kuinka anoppi on sanonut, että mustilla pinnoilla on paljon näkymätöntä likaa. Miniä on sitten melkein mennyt kokeilemaan, että onko se totta ja tarkoittiko anoppi juuri minun mustaa lipastoani, Vainikainen hymyilee.
Miniän kannattaa muistaa, että hänen tulonsa perheen elämään on jännittävä asia myös anopille.
- Kun ensimmäisiä tyttöystäviä tuotiin näytille meille kotiin, kyllä minua jännitti ihan hirveästi. Että mitä, jos selviää, että meille syntyy joku jännite. Molempien miniöiden kanssa ollaan onneksi niin hyvissä väleissä, että minulla ei ole ollut vaikeutta luovuttaa poikiani heidän huostaansa, kertoo itsekin anoppi Vainikainen.
Vainikainen muistuttaa, että miniä-anoppi -suhteet voivat olla usein myös hyvin lämpimät.
- Minulla itselläni ei ole ollut mitään hirveän vaikeaa anoppisuhdetta. Nyt anoppini on jo kuollut, mutta se ei tarkoita sitä, että hän olisi täysin poisoleva henkilö meidän perheessä. Hän on kasvattanut minun mieheni ja sillä tavalla hän on osa meidän perhettä. Hän kulkee muistoissa ja asenteissa.
Iän ja ajan myötä hankalatkin anoppi-miniä -suhteet usein tasoittuvat. Vainikaisen mukaan sitä selittää sekä miniän itsetunnon kasvu että naisten tottuminen toisiinsa.
- Huomataan, että kyse kahden ihmisen ihmissuhteesta: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos molemmat yrittää ja haluaa tulla toimeen, se auttaa, Vainikainen toteaa.