Turussa tehdyt kirjallisuuteen liittyvät arkeologiset löydöt ovat Suomessa ainutlaatuisia, kertoo arkeologian dosentti Janne Harjula.
- Vertailuaineistoa ei löydy muista Suomen kaupungeista, vaan sitä pitää etsiä Ruotsista tai muualta Euroopasta, Harjula sanoo.
Luku- ja kirjoitustaito tulivat Suomeen kirkon mukana keskiajalla. Harjula uskoo, että taidot saapuivat meille nimenomaan Turun kautta.
- Tämä oli vanhin ja suurin kaupunki ja Ruotsin itäosan tärkein kaupunki. On ihan itsestään selvää, että tänne tuli ja tätä kautta levisi kaikenlainen – myös kirjallinen kulttuuri.
Myös muu kuin yläluokka osasi lukea
Vanha käsitys on, että ainoastaan yläluokka osasi kirjoittaa ja lukea. Käsitys on muuttunut pikku hiljaa ja on edelleen muuttumassa. Nykyään ajatellaan, että porvaristossa hallittiin luku- ja kirjoitustaito hyvinkin laajalti.
- Nekin ihmiset, jotka eivät osanneet kirjoittaa tai lukea, joutuivat tekemisiin kirjallisen materiaalin kanssa. Luku- ja kirjoitustaidotonkin ihminen saattoi käyttää esimerkiksi kirjurin palveluita, jos hänellä oli siihen varaa. Itse ei tarvinnut osata kirjoittaa ollakseen kirjallisen kulttuurin piirissä, Harjula sanoo.
Itse ei tarvinnut osata kirjoittaa ollakseen kirjallisen kulttuurin piirissä.
Janne Harjula
Tekstit olivat keskiajalla hyvin pitkälti uskonnollisia. Maallinen aateli luki myös viihdekirjallisuutta, esimerkiksi ritariromantiikkaa, jota oli jo keskiajalla olemassa.
Vanhimmat kirjalliset dokumentit Euroopassa ovat 1100-luvulta. Keskiajan kuluessa kirjoitustaidot yleistyivät.
- Paljon tietoa on saatu konkreettisen esinelöytöjen avulla, joita on löytynyt arkeologisissa tutkimuksissa.
Kaivauksista on löytynyt suuria määriä styluksia, kirjoituspuikkoja, joilla kirjoitettiin vahatauluihin. Kirjan osia kaupunkilöydöissä on melko vähän.
- Sitten on säilynyt tekstejä arkeologisissa esineistöissä, rakenteissa ja kirkkojen seinissä, kertoo Harjula.
Kirjain kerrallaan – lukemisen ja kirjoittamisen jäljet -näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 6.12.2013–15.2.2015.