Talvivaaran suursijoittajat pelkäävät edelleen rahojensa puolesta, kansa odottaa rikastuvansa pörssikaupalla, luonnonsuojeluväki pelkää, mitä tapahtuu ympäristölle ja virkamiehet miettivät, kuinka kokonaan uudentyyppisellä prosessilla toimivaa laitosta ohjataan. Samaan aikaan valtio odottaa miljardien verotuloja.
Talvivaaran on saatava pikaisesti järjestettyä kymmeniä miljoonia euroja saneerausohjelman läpivientiin. Ennen saneeraushakemusta toimitusjohtaja Pekka Perä puhui julkisesti 40 miljoonan euron tarpeesta. Näitä puheita ei yhtiö ole perunut, mutta ei ole ilmoittanut rahan löytymisestäkään.
Samaan aikaan sen on neuvoteltava pitkäaikaisesta, satojen miljoonien rahoituksesta käytettäväksi malmintuotannon käynnistämiseen, ympäristöluvan vaatimuksiin ja tuotannon nostoon.
Yrityssaneeraus pienentää onnistuessaan yhtiön velkataakkaa. Saneerauksen aikana yhtiön ei tarvitse maksaa ennen saneeraushakemusta syntyneitä velkoja ja niitä voidaan leikata tai siirtää eräpäivää. Lopputulos, saneerausohjelma tehdään selvitysmiehen, velkojien ja yhtiön yhteistyössä. Mitään takeita yrityssaneerauksen onnistumiselle ei ole. Se voi kaatua saneerausohjelman aikana rahapulaan, velkojien kanssa käytävien neuvottelujen epäonnistumiseen tai vaikkapa olosuhteiden muuttumiseen. Tarvittavan lisärahan saamisen ehtona voi myös olla nykyisten osakkaiden omistusosuuden pieneneminen. Kalkki tulee olemaan katkera nieltävä monelle.
Onnistuessaankin edessä on vuosien prosessi. Saneerausohjelman loppuun vienti voi viedä jopa kymmenen vuotta.
Säästetään, vaikka ei saisi
Odotusaikana Talvivaara on pudottanut kulunsa minimiin – käynnissä on vain tulojen kannalta välttämätön metallitehdas ja vesienhallinta. Yt-neuvotteluiden sekä malmin louhinnan ja murskauksen pysäyttämisellä yhtiö pyrkii välttämään saneerausaikaisen konkurssin. Yhtiön säästöt ja samalla työtä vaille jääneiden urakoitsijoiden menetykset ovat jo nyt miljoonaluokkaa joka viikko. Irtisanomiset ovat todennäköisiä.
Pitkään yhtiö ei ilman louhintaa pyristele. Jos uutta malmia ei liuotuskasoille tule, ei niistä myöskään irtoa määrättömästi metalleja. Käytännössä malmia ei kuitenkaan voi louhia, jos yhtiöllä ei ole rahaa.
Vaikka yhtiö saisi rahat, jolla se pääsisi tuotantoa ja onnistuisi pääsemään tuotannossa luvan mukaiseen, 30 000 tonnin nikkelituotannon ylärajaan, se ei riitä velkojen maksuun nykyhinnoilla. Talvivaaran varatoimitusjohtaja Saila Miettinen-Lähde arvioi viimeisimmän osavuosikatsauksen yhteydessä, että 30 000 tonnin vuosituotannolla Talvivaara saa kassavirtansa positiiviseksi. Se ei tarkoita vielä sitä, että yhtiöllä olisi velanmaksukykyä. Se syntyy vasta kassavirran käännepisteen jälkeen. Yrityssaneerauksen yksi tavoite on madaltaa tuota käännepistettä saavutettavalle tasolle.
Ei riitä, että kaikki saadaan toimimaan
Talvivaaran tuotantotavoite ja laitoksen mitoitus on tehty lähes kaksinkertaiseksi ympäristölupaan nähden, 50 000 tonnin vuosituotantoa varten. Sille tasolle se ei ole koskaan päässyt edes hetkellisesti, eikä pääse ilman lisäinvestointeja. Tuotantovaikeuksissa rämpiessään yhtiö ei ole pystynyt edes hakemaan korotettua lupaa. Myös ympäristövaikutusten arviointiprosessi on kesken. Lupien hankinta ja tuotantoon tarvittavat korjaukset vievät aikaa vuosikausia.
Samaan aikaa yhtiö taistelee edelleen vesienhallinnan vuosien virheiden kanssa. Yhtiö ei nykyisillä ympäristöluvillaan tule pääsemään eroon edelleen varastossa olevista liikavesistä. Kuuden miljoonan kuution verran vesiä puhdistellaan ja siirrellään varastosta toiseen, koska luvassa rajoitetaan uloslaskettavien vesien määrää suurin piirtein samaan tasoon, mitä kaivosalueella vuosittain syntyy. Samaan aikaan metallituotannon tarvitsema tila kipsisakka-altaalla loppuu, ellei Pohjois-Suomen AVI myönnä jatkoaikaa altaissa vastoin lupaa varastoidulle vedelle, jonka sekaan yhtiö suunnittelee laskevansa tuotannon jätteet.
Talvivaara joutuu käytännössä rakentamaan uusia puhdistuslaitoksia ja kokonaan uuden purkuputken kauemmas kaivosalueelta väljemmille vesille. Lisäksi vesien puhdistuksessa syntyneet sakat on sijoitettava jonnekin. Lähimmille järville on tehtävä osittain rankkoja puhdistuksia. Rahanmeno on varmaa ja aikaa palaa vuosikausia.
Rikkana rokassa on myös korkeimman hallinto-oikeuden peruutus uraanin erottamisluvalle. Perusteena oli yhtiön talousvaikeudet. Uraanin jo ostanut kanadalainen Cameco odottaa saavansa vastinetta sijoittamalleen 70 miljoonalle dollarille. Sopimuksen mukaan Cameco perii rahansa korkojen kanssa pois, ellei uraanintuotantoa saada muutamassa vuodessa käyntiin. Valtioneuvosto varmasti harkitsee kerran jos toisenkin, ennen kuin antaa luvan uudestaan yrityssaneerauksessa olevalle yhtiölle.
Negatiivinen mediajulkisuus on varmaa, kun keskeneräiset tutkinnat ympäristön turmelemisesta ja onnettomuustutkintalautakunnan raportti kipsisakka-altaan tutkinnasta lopulta pääsevät julkisuuteen. Myös työntekijän kuolemaan johtanut onnettomuus saanee uutta julkisuutta, kun oikeuslaitos saa sen käsittelyynsä.
Positiivisemmat asiat eivät julkisuutta juuri saa. Asia on jo todistettu, kun yhtiö ilmoitti päässeensä suljettuun kiertoon metallitehtaalla, kalojen kadmiumpitoisuudet lähijärvissä laskivat samalle tasolle ja ali verrokkijärvien ja kun paljastui, että läheisen Laakajärven mustat viivat rantahiekassa olivatkin luonnollista alkuperää. Myös aiemmista synneistä johtuvien päästöjen leviämisen loppuminen jäi vähälle huomiolle.
Valtio odottaa kärsivällisesti runsasta saalista
Valtio on osoittanut Talvivaaraa kohtaan suurta kärsivällisyyttä. Syy on selvä, Sotkamon malmion arvo on metallien nykyhinnoilla yli 60 000 000 000 (60 miljardia) euroa, josta valtio odottaa saavansa veroina yli kolmanneksen. Aikaa tähän toki menee vuosikymmeniä. Tähtäin on myös toisaalla – pilottilaitosta tarvitaan, koska Suomessa on useita vain Talvivaara-tyyppisellä prosessilla hyödynnettäviä malmioita. Valtion intresseissä on tietenkin löytää menetelmä, jolla malmista saadaan enemmän tuloja kuin mitä sen kaivaminen ja jalostus maksaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että jopa valtion kärsivällisyys vedetään piukimmilleen.
Viimeinen mahdollisuus - Talvivaaralle
Gordionin solmun ratkaisu lepää Talvivaaran liotuskasaa hoitavien työntekijöiden harteilla. Kaikki joko toimii tai kaikki kaatuu sen mukana, toimiiko epäonnisten kehittelyjen jälkeen Talvivaaran uusin, kahdeksas kokonainen ja yhdeksäs, keskeneräiseksi jäänyt liuotuskasa. Yhtiöllä on käytännössä muutamia kuukausia aikaa todistaa kasojen toiminta.
Jos kasojen toiminnasta jää pienintäkään epäselvyyttä, uusi iso raha hylkää yhtiön lopullisesti. Uutta mahdollisuutta Talvivaaralle ei enää anneta. Piensijoittajat ja kunnat menettävät miljoonia, yhtiön pääsijoittajat satoja miljoonia ja valtio kymmeniä miljardeja.
Malmi jää kallion koloon. Kunnes sille löytyy menetelmät kannattavaan ylöskaivamiseen. Ja uusi rohkea, jopa uhkarohkea yrittäjä, joka onnistuu järjestämään uudestaan jostain ulkomaisesta kaninkolosta tarvittavat sadat ja tuhannet miljoonat.
