Teatterikorkeakoulun syyslukukausi on hiljentynyt ja näyttelijäopiskelijat ovat lähteneet lomien viettoon. Yksi puurtaa kuitenkin yhä toimistotöissä. Hän on näyttelijä ja nykyinen näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä, joka hyppäsi uuteen tehtävään syksyllä kollegansa Hannu-Pekka Björkmanin aisapariksi.
- Minä olin saanut näyttelijänä toteuttaa paljon haaveitani ja unelmiani. Oli aika mennä kohti uutta. Me olimme HP:n kanssa käyneet opettamassa täällä jo aiemmin. Opettaminen asetti aivan uuden haasteen itselle, koska siinä tajusi oppivansa aika tavalla. Kun esitti isoja kysymyksiä opiskelijoille ymmärsi, että ne samat kysymykset täytyy asettaa myös itselle, Elina Knihtilä pohtii.
Knihtilä on taipunut moneen
Knihtilä on nähty parinkymmenen vuoden aikana moninaisissa rooleissa teatterinäyttämöllä, televisiossa ja elokuvissa. Näyttelijä on laittanut itseään reippaasti likoon niin tv-sketseissä kuin Matti-elokuvan Mirvan-roolissakin.
Näyttelijälle itselleen yksi mieleenpainuvimmista ja tärkeimmistä rooleista on ollut Zaida Bergrothin vuonna 2011 valmistuneen_ Hyvä poika _-elokuvan Leila Manner. Monipuolisesta urasta johtuen Knihtilällä on alan opiskelijoille paljon ammenettavaa.
- Me emme HP:n kanssa halua valmistaa täältä näyttelijöitä kentän tarpeisiin vaan niitä, jotka luovat itse uuden kentän, kun he täältä valmistuvat eli uudistavat suomalaista teatteria ja haastavat siinä samalla myös meidät konkarit tekemään uutta, Knihtilä toteaa.
Despotismia ei kaivata näyttelijänkoulutukseen
Näyttelijä Elina Knihtilä valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1996. Sitä ennen hän oli jo ehtinyt työskennellä freelancer-näyttelijöiden vuonna 1990 perustamassa Q-teatterissa. Knihtilä on q-teatterilainen edelleen.
- Minä kuulun jälki-turkkalaiseen sukupolveen, voisin määritellä näin. Minulla on pitkä tausta Q-teatterissa. Olin 18-vuotias, kun menin sinne. Antti Raivio on ollut merkittävä henkilö minun taiteilijaksi kasvamiseni tiellä.
- Se oli aluksi myös aika rankkaa tunnetilojen hakua. Monet Jouko Turkan entiset opiskelijat jalostivat Turkan työtapaa omaan suuntaansa. Kyllä minäkin huomaan siirtäväni sitä osaltani eteenpäin. Toivon, että siitä kuitenkin puuttuisi joku tietty autoritäärisyys tai despotismi, mitä jossain vaiheessa on harjoitettu asian tiimoilta, Knihtilä huokaa.
Teatteri tarvitsee kriisinsä
Nykyinen näyttelijäntyön professori ei osaa olla liian huolissaan teatterialan raha- tai muista kriiseistä. Kentältä on kuulunut, että teattereiden näytöksissä on tänä syksynä ollut väljyyttä.Toisaalta pelkästään puheteatteri vetää Knihtilän mukaan Suomessa vuosittain jopa kolmen miljoonan katsojan yleisöt. Suomalaiset ovat teatterikansaa.
- Jotain kiinnostavaa on siinä, että suomalainen teatteri on minusta aina kriisissä ja se on kauhean hyvä, että ollaan aina kriisissä, siinä ei päästä menemään takakenoon, hän muistuttaa.
Kulunut syksy on ollut työntäyteinen sekä näyttelijäopiskelijoille että -opettajille.
- Juttelin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja he sanoivat, että pää on niin kuin turvoksissa, mutta hyvällä tavalla. Tästä ensimmäisestä puolesta vuodesta tässä tehtävässä voisin vastata ihan samalla tavalla, Knihtilä naurahtaa.