EU-kriittinen EFD-ryhmä suunnittelee yhdistymistä yhtä lailla unionikriittisen ECR-ryhmän kanssa. Vaalit käydään toukokuussa, mutta perussuomalaisten ja EFD-ryhmän meppi Sampo Terho suunnittelee jo tulevaa vaalikautta.
– Itse asiassa jos ne (EFD ja ECR) olisivat samaa ryhmää, olisimme jo tällä hetkellä kolmanneksi suurin. Tulevalla vaalikaudella tämä täytyy olla tavoitteena eli tavalla tai toisella yhdistää näitä voimia, jotka muutenkin tulevat saamaan suuren vaalivoiton, Terho sanoo.
Terhon mukaan asema saavutetaan noin sadan mepin ryhmällä, jonka tavoitteena olisi muun muassa "keventää EU:ta."
Vaikeutena lienee saada molempien ryhmien brittiedustajat yhteistyöhön: EFD:n Britannian itsenäisyyspuolueen ja ECR:n konservatiivien välit eivät ole lämpimät.
Viime vuoden lopulla selvisi se, että äärioikeistolaisen Ranskan kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen yrittää niin ikään koota uuden EU-kriittisen ryhmän.
Parlamentissa sitoutumattomia edustavan Le Penin kutsu ei vetoa Terhoon, eikä Terho halua heitä nykyiseen ryhmäänsä.
– Jokainen ryhmä pelkää, että jos ne ottaa tällaisen puolueen mukaan ryhmäänsä, niin koko ryhmä suljetaan muiden ryhmien ulkopuolelle, Sampo Terho toteaa.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen näkee rajauksessa myös kotimaan politiikkaa.
– Suomessakin on eduskuntavaaleihin mennään ensi vuonna. Perussuomalaisillakin varmasti tämäkin on yksi ulottuvuus mitä ajatellaan – minkälaisissa eurooppalaisissa yhteyksissä, liitoissa halutaan esiintyä ja profiloitua.
Ääriedustajilla vähän luottamustehtäviä
Euroopan parlamentin tilastoista käy ilmi se, että Marine Le Penin ja muiden sitoutumattomien vaikutusvalta parlamentissa on ollut vähäistä.
Vallasta ja muiden meppien luottamuksesta kertovia mietintöjen esittelijöiden ja varjoesittelijöiden rooleja on kirjattu muutamille sitoutumattomille edustajille - esimerkiksi Hollannin vapauspuolueen PVV:n Lucas Hartongille, Belgian Vlaams Belangin Philip Claeysille ja kahdelle Unkarin Jobbik-puolueen edustajalle.
Marine Le Pen on isänsä, meppi Jean-Marie Le Penin kanssa jättänyt tilastoihin merkintöjä oikeastaan vain täysistuntojen puheenvuoroista.
Uudelleenjärjestäytymisen ja mahdollisen virallisen ryhmän kautta he saisivat muun muassa kiintiöpaikkoja valiokuntiin.
Sampo Terhon ryhmätovereilla tilanne on toinen. EFD:n italialaisilla ja briteillä on useita merkintöjä vaikutusvallasta kertovista esittelijän ja varjoesittelijän rooleista sekä erilaisista puheenjohtajatehtävistä.
Mistä yhteinen linja?
Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Eurooppa-tutkija Teija Tiilikainen arvioi, että EU-kriittiset saavat ponnistella yhteistyökuvioiden onnistumiseksi.
– Esimerkiksi Britannian konservatiivit eivät ole toistaiseksi halunneet kovin tiiviiseen liittoon brittien hyvin EU-vastaisen puolueen, UK Independence Partyn, kanssa. Kyllä aika paljon saadaan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Tietysti valta Euroopan parlamentissa houkuttaa.
Brittikonservatiivit kuuluvat parlamentissa ECR-ryhmään, jonka kanssa EFD, joukossaan Ukip, nyt tunnustelee yhteiseloa.
Oikeiston EU-kriittisiä on yhdistänyt tähän asti lähinnä tyytymättömyys unionin maahanmuuttopolitiikkaan.
– Maahanmuuttokriittisyys sekin on aika erilainen asia kun sitä käsitellään EU-tasolla, verrattuna siihen, kun tarkastellaan jäsenmaiden näkökulmasta. Löytyykö samanlaisia ajatuksia vai onko yhteinen agenda Euroopan unionin vastustaminen, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen pohtii.
Sitoutumattomien ja EFD:n meppien aktiivisuus 2009–
