Sibelius – Kohtalonyhteydet –näytelmän käsikirjoittaja Antti Vihinen on tutustunut Sibeliuksen musiikkiin jo lapsena. Näytelmä tuo esille Sibeliuksen inhimillisiä piirteitä, niin vahvuuksia kuin heikkouksia, kertoo Vihinen.
– Pyrin oikeastaan ikoninrakentamisen sijasta murentamaan sitä ikonia ja rakentamaan ihmistä. Tuomaan suuren säveltäjän lähemmäksi ihmisiä.
Näytelmä tuo esille Sibeliuksen inhimillisiä piirteitä.
Antti Vihinen
– Sibelius, sauna ja sisu, sadan markan setelin Sibelius - monelle hän on vain tämä hahmo, siksikin on kiinnostavaa, mitä kaapin päällä olevan kipsivaluveistoksen takana on, Vihinen sanoo.
Faktaa ja fiktiota
Näytelmässä Sibelius puhuu, myös niitä asioita, joita tiedetään hänen itsensä puhuneen.
– Faktaa ja fiktiota, eli tyylilajiltaan tässä liikutaan absurdin fantasiamaailman ja komedian välimaastoissa sujuvasti ajasta ja paikasta toiseen. Yksi kohtaus päätettiin jopa sijoittaa avaruuteen, Sibelius goes space, nauraa Vihinen.
Yksi kohtaus päätettiin jopa sijoittaa avaruuteen.
Antti Vihinen
Toisin kuin esimerkiksi Timo Koivusalon ohjaama Sibelius-elokuva, Vihisen käsikirjoitus ei korosta Sibeliuksen suhdetta vaimoonsa Ainoon.
– Aino Sibelius on kyllä mukana, mutta hyvin eri tavoin kuin Koivusalon elokuvassa. Tämä poikkeaa hyvin paljon aiemmasta tarjonnasta, tässä käsitellään myös sellaisia tapaamisia ja kohtaamisia, todellisia ja fiktiivisiä, jotka ovat olleet hänen elämässään ratkaisevia. Esimerkiksi hänen kohtaamisensa vuonna 1907 Gustaf Mahlerin kanssa Helsingissä. Mahler taitaa olla merkittävin kulttuuripersoona, joka koskaan on Suomeen jalallaan astunut – ellei Jimi Hendrixiä lasketa, virnistää Vihinen.
– Oikeasti Sibeliuksen ja Mahlerin välinen keskustelu on yksi suurista 1900-luvun taide-estetiikkakeskusteluista ja se on näytelmässä mukana. Tämä ei tarkoita, että näytelmä olisi vaikeasti lähestyttävä, vaan olen inhimillistänyt keskustelun sellaiseksi, että sen voi ymmärtää sellainenkin, joka ei ole koskaan Mahleria tai Sibeliusta kuullut.
Itse asiassa, Vihinen toivoo, että ihmiset tulisivat katsomaan näytelmää tietämättä Sibeliuksesta mitään.
Ihmiset tulisivat katsomaan näytelmää tietämättä Sibeliuksesta mitään.
Antti Vihinen
– Saisivat siitä kipinän, että vau, tuohan on mielenkiintoista, luenpa kaikki elämäkerrat Sibeliuksesta, hän myhäilee.
Sibeliusta isosti ja tunteella
Näyttelijä Ilkka Heiskanen tulee teoksessa ensi kertaa Hämeenlinnan teatterin lavalle. Sibelius syntyy tunteen palolla, toki käsikirjoituksen mukaan, kertoo Heiskanen.
– Siinä joutuu käyttämään aikamoista energiatasoa, henkistä kapasiteettia, iloa, riemua, surua, naurua, melankoliaa, kaikkea haitarin palkeet vedettynä kahden metrin etäisyydelle toisistaan. Eturivissä ei kannata laittaa tukkaa nätisti, koska siinä tulee samantien takajakaus, hän kertoo.
– Onhan tuossa isot saappaat täytettäväksi. Suurella mielenkiinnolla odotan. Kysymyshän on ihmisestä, ihmisen tunteista. Jos yritän tepastella siinä monumentaalisena Finlandia-säveltäjänä, niin saa samantien saapastella ulos lavalta.
Onhan tuossa isot saappaat täytettäväksi.
Ilkka Heiskanen
Heiskasen näkee teoksessa myös paljon huumoria.
– Kyllä siinä on ihmisen tuntemuksia ja elämän kelaamista, ja koomisiakin piirteitä hirmu paljon. Kyllä luulen, että jokaisessa suomalaisessa keski-ikäisessä miehessä asuu pieni Sibelius, vaikka olisi autotallissa työkalujensa kanssa, Heiskanen tiivistää.