Salt Lake City oli hävinnyt edelliset kisat Naganolle, mutta Budapestissa vuonna 1995 KOK valitsi Utahin pääkaupungin ja mormonien keskuksen heti ensimmäisessä äänestyksessä; Salt Lake City sai 54 ääntä, Sveitsin Sion ja Ruotsin Östersund vain 14 ja Kanadan Quebec City ainoastaan seitsemän ääntä.
Vain kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1998, neljä vuotta ennen kisoja KOK:n ja olympialiikkeen suurin skandaali lähti vyörymään juuri Salt Lake Citystä. Paikallinen tv-reportteri Chris Vanocur sai käsiinsä kirjeen, joka oli osoitettu kamerunilaisen KOK:n jäsenen tyttärelle. Kirjeessä Salt Lake Cityn järjestelykomitea ilmoitti että ei voi enää maksaa tyttären vuosittaista opiskelua!
Kaksi viikkoa myöhemmin KOK:n seniorijäsen, sveitsiläinen hiihtojohtaja Marc Hodler ilmoitti julkisesti että kysymys on laajasta lahjonnasta äänien ostamiseksi. Se että juuri Hodler lähti asiaa ajamaan, on tietysti paradoksi, koska esimerkiksi vuonna 1978 sama mies Lahden MM-kisoissa vaati järjestäjiltä itselleen toisen sukupuolen viihdepalveluja, joiden hinta merkittiin tilinpäätökseen lauseella ”kukkia Sveitsin joukkueelle”.
Joka tapauksessa Salt Lake Cityn paljastuksista lähteneestä ”pamauksesta” johtuen vuoden kuluessa KOK:n jäsenistä neljä oli eronnut ja kuusi erotettu lahjusten vastaanottamista tai pyytämisestä. Eronneiden joukossa oli Suomen Pirjo Häggman, jonka silloinen aviomies oli vaatinut hyvää Salt Lake Cityn järjestäjiltä; myöhemmin Häggmanin ero nähtiin hätiköidyksi, mutta kotimaisen yltiömoralismin nopea tuomio ei antanut silloin muuta mahdollisuutta. Sittemmin äänien ostaminen on tehty KOK:n säännöissä ”mahdottomaksi”, mutta mistä onkaan puhuttu eniten ennen Sotshin kisoja – korruptiosta.
Salt Lake Cityn skandaaleihin kuului myös taitoluistelutuomari, ranskalainen Marie-Reine le Gougne, joka pariluistelussa antoi ratkaisevan äänen venäläisparille. Myöhemmin selvisi että taustalla oli Le Gougnen pyrkimys ISU:n tekniseen komiteaan, mihin hän tarvitsi Venäjän tuen. Neljä päivää myöhemmin ensimmäisissä kisoissaan KOK:n presidenttinä ollut Jaques Rogge julisti kultamitalit jaetuiksi aiemmin voittajana palkitun venäläisparin ja ensin hopealla jääneen kanadalaisparin kesken.
Salt Lake City joutui lopulta myös järjestämään kisat vain viisi kuukautta New Yorkin kaksoistorneihin ja Washingtonin Pentagoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, mikä johti kaikkien aikojen varmasti tehokkaimpiin turvatoimiin olympiakisojen silloisessa historiassa. Jopa kaupungin ilmatila suljettiin esimerkiksi silloin kun presidentti George W. Bush saapui paikalle avaamaan kisat.
Salt Lake Cityn kisat olivat neljännet USA:ssa järjestetyt talvikisat, mutta vasta ensimmäisen kerran onnistuttiin samaan presidentti avaamaan kisat. Vuonna 1932 Lake Placidissa kisat avannut Franklin Delano Roosevelt oli silloin ”vain” New Yorkin osavaltion kuvernööri ja Richard Nixon vuonna 1960 Squaw Valleyssa ”vain” varapresidentti. Sama toistui vuonna 1980 Lake Placidissa, jossa kisat avasi varapresidentti Walter Mondale presidentti Jimmy Caterin puuhastellessa tulevan kesän Moskovan olympiaboikotin kanssa.
Moninkertaisia voittajia
Kaikesta huolimatta Salt Lake City onnistui monien mielestä järjestämään yhdet parhaista talvikisoista. Kilpailupaikkojen väliset etäisyydet olivat toki sielläkin suuret, mutta paikalliset leveät tiet imivät liikenteen sujuvaksi. Kaikkiaan peräti 2400 urheilijaa 77 maasta oli mukana ja kilpailulajeja peräti 78 eli kymmenen enemmän kuin neljä vuotta aikaisemmin Naganossa. Eniten kultamitaleja (13) keräsi jälleen Norja ennen Saksaa (12) ja isäntämaa Yhdysvaltoja (10).
Norjan Ole Einar Björndalen voitti kaikki neljä mahdollista ampumahiihdon kultamitalia, kroatialainen Janica Kostelic saavutti kolme kultamitalia naisten alppilajeissa, Sveitsin Simon Amman oli paras molemmissa mäkikilpailuissa ja ohjaskelkkailussa saksalainen Georg Hackl onnistui ensimmäisenä olympiaurheilijana kaikki lajit huomioon ottaen voittamaan viisissä peräkkäisissä kisoissa mitalin samassa henkilökohtaisessa lajissa; Calgaryssa hopeaa, Albertvillessa, Lillehammerissa ja Naganossa kultaa ja Salt Lake Cityssä hopeaa! Aina ei kuitenkaan voi voittaa, sillä Torinossa vuonna 2006 Hackl joutui sitten tyytymään seitsemänteen sijaan.
Short trackissa Yang Yangista tuli Kiinan ensimmäinen talvikisojen olympiavoittaja. Naisten kahden hengen rattikelkkailussa USA:n Vonetta Flowersista tuli taas ensimmäinen tummaihoinen talvikisavoittaja ja jääkiekossa Kanadan Jarome Iginlasta näin ainoastaan ensimmäinen tummaihoinen miesvoittaja talvikisoissa, kelkkailija ehti ensin. Erikoisuutena kannattaa mainita että kiekkoareenan jään alla oli Kanadan dollari tukemassa Kanadan joukkuetta. On oletettu että sen sijoitti sinne itse Wayne Gretzky, joka tunsi jäänteosta vastuussa olleen miehen. Kanada voitti myös naisten jääkiekon.
Suomi sijoittui Salt Lake Cityn mitalitilastossa kahdeksanneksi (4+2+1) pitkälti myös moninkertaisen voittajan ansiosta. Salt Lake Cityssä Porilaisten marssi soi radiossa talvikisoissa toistaiseksi viimeisen kerran, mutta siellä peräti neljästi.
Kiekossa niukasti mitaleilta
Jääkiekossa Suomi jäi nyt mitalitta, mutta voidaan sanoa että äärimmäisen niukasti; puolivälierässä lopulta kultamitalit vienyt hermostunut Kanada onnistui vaikeuksien kautta kaatamaan suomalaiset 2-1. Vähän monia helpotti se että Ruotsi putosi Valko-Venäjälle 3-4, viimeinen maali lienee Tommy Salon selän kautta maaliin valuneena yksi arvokiekkoilun kuuluisimmista. Toisaalta Suomen naiset pettyivät pahasti, hävisivät pronssiottelussa Ruotsille.
Suomalaisten juhlittu sankari oli tietysti Samppa Lajunen, joka vei yhdistetyssä kaiken. Kultamitalit tulivat yhdistetyn normaalikisassa, ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa olleessa sprinttikisassa ja joukkuekilpailussa (Jari Mantila, Hannu Manninen, Jaakko Tallus). Lisäksi Jaakko Tallus varmisti hopeallaan normaalikisassa Suomen kaksoisvoiton, mikä oli ensimmäinen Suomelle missään olympiakisoissa tai –lajeissa sitten vuoden 1960 Squaw Valleyn kisojen (50 km Kalevi Hämäläinen, Veikko Hakulinen).
Neljännen kultamitalin toi kumparelaskija Janne Lahtela, Naganon hopea kirkastui. Mäkihypyssä, joukkuekilpailussa Suomi kärsi monien mielestä olympiahistorian niukimman tappion, joka oli verrattavissa Juha Miedon kuuluisaan sadasosaan. Saksa voitti kultamitalit kymmenesosapisteen erolla, hopeaa tuli kuitenkin joukkueella Matti Hautamäki, Janne Ahonen, Risto Jussilainen, Veli-Matti Lindström. Henkilökohtaisissa ponnistuksissa Matti Hautamäki liiteli suurmäessä
pronssille, mutta normaalimäessä Ammanin, Sven Hannawaldin ja Adam Malyszin jälkeen Janne Ahonen oli TAAS neljäs, Veli-Matti Lindström viides ja Hautamäki kuudes.
Kisojen päättäjäisissä olympiakisat sulkenut uusi puheenjohtaja Jaques Rogge otti voimaan uudenlaisen käytännön. Juan Antonio Samarancillahan oli tapana todeta aina että ”nämä olivat kaikkien aikojen parhaat kisat, best games ever” – tosin poikkeuksen Samaranch teki Atlantassa keksimällä sen surkeuden kuvaamiseksi ilmaisun ”nämä olivat poikkeukselliset kisat”. Rogge päätti käyttää aina eri sanaa kisoja kuvatessaan. Salt Lake Cityn kisat olivat hänen mielestään ”flawless”, virheettömät.