Pyöräilijän voi olla turvallisempaa ajaa autojen seassa kuin jatkuvasti vuorotellen pyörätiellä ja ajoradalla, sanoo liikennesosiologi Kalle Toiskallio.
Pelko nimittäin pitää valppaana sekä pyöräilijän että autoilijan, joka joutuu varomaan pyöräilijöitä.
Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka pelon tunnetta voi jopa hyödyntää liikenteessä.
– Mutta jos pelottaa liikaa, silloin kaupunki ei ole enää viihtyisä, Toiskallio sanoo.
Helsingissä onnettomuus joka päivä
Auton alle jääminen tuntuu pelottavan, sillä Ylen risteyskarttaan on tullut jo lähes 10 000 merkintää paikoista, joissa ihmiset ovat kokeneet miltei jääneensä auton alle. Monet ovat kertoneet myös toteutuneista onnettomuuksista.
Esimerkiksi Helsingissä sattuu vähintään yksi onnettomuus jalankulkijalle ja pyöräilijälle joka ikinen päivä, kertovat onnettomuustilastot vuosilta 2000-2010. Mukana ovat vain poliisin tietoon tulleet onnettomuudet.
Toiskallion mielestä onnettomuustilastojen lisäksi myös kokemuksia pelottavalta tuntuvista paikoista voisi hyödyntää tutkimuksessa.
Keskustassa pelätään, vaikka onnettomuuksia on vähän
Keskusta-alueilla on suhteessa enemmän pelon paikkoja kuin onnettomuuksia.
Keskustojen risteyksissä kohtaavat monenlaiset liikennevälineet, ja jalankulkijan pitää katsoa moneen suuntaan. Vilkkaus luo epävarmuutta, mutta toisaalta myös valppautta.
Muun muassa Helsingin keskusta-alueella onnettomuuksia on vähentänyyt sekin, että nopeusrajoitukset on viime vuosikymmeninä laskettu 30-40 kilometriin tunnissa.
Yksi onnettomuuksia vähentävä tekijä on Kalle Toiskallion mukaan se, että kulkijat pakotetaan neuvottelemaan keskenään. Etenkin keskusta-alueiden isoissa risteyksissä ihmisten on pakko havainnoida, hidastaa ja antaa tilaa myös muille.