Saattohoidon järjestämisessä on Varsinais-Suomessa suuria eroja. Esimerkiksi Turussa on maakunnan ainoa saattohoitokoti, mutta vastaavasti kotihoidossa saattohoidon voimavarat ovat riittämättömiä. Syöpähoito muutetaan saattohoidoksi usein liian myöhään.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin saattohoitotyöryhmän puheenjohtaja Sirkku Jyrkkiö sanoo, että saattohoidon tarpeen tunnistamiseen on panostettava entistä enemmän.
- Esimerkiksi Turussa kotona huonosti voiva saattohoitopotilas ei pääse suoraan saattohoitoa antavaan laitokseen, vaan hän joutuu kulkemaan päivystyksen ja Tyksin kautta. Se lisää potilaan kärsimyksiä ja aiheuttaa myös paljon kustannuksia.
Kuoleville tulisi taata rauhallinen ympäristö
Jyrkkiö painottaa, että myös vaikeaoireiset potilaat kuuluvat sairaalaan. Hän kuitenkin toteaa, että kuolevalle potilaalle pitäisi pystyä tarjoamaan palveluja, jotka korostavat elämän kunnioittamista viimeisten elinviikkojen aikana.
- Ympäristön pitäisi olla rauhallinen, eikä sellainen mikä meillä on sairaalassa akuutin sairaanhoidon takia. Potilaan kuunteleminen on silloin erilaista, kun voidaan keskittyä kuuntelemaan kuolevaa potilasta, Jyrkkiö toteaa.
Myös Turun yliopistollisen keskussairaalan ja saattohoitokoti Karinakodin sairaalapastori Harri Heinosen mielestä saattohoitopäätöksen tekoa lykätään liian helposti.
- Usein potilas ei enää halua niitä kovia viimeisiä hoitokertoja, mutta monta kertaa omaisilta tulee toiveita hoitojen jatkamisesta. Saattohoito voisi olla silloin hyvä päätös. Silloin hoidot eivät lopu, mutta ne muuttuvat siihen suuntaan, joka on potilaan parhaaksi ja hyödyttää häntä kaikista eniten.
Riittämätön kipulääkitys nähdään ongelmana
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella noin 1 500 potilasta tarvitsee saattohoitoa joka vuosi. Palliatiivista hoitoa tarvitsevia potilaita on noin 20 000 vuodessa.
Usein potilas ei enää halua niitä kovia viimeisiä hoitokertoja, mutta monta kertaa omaisilta tulee toiveita hoitojen jatkamisesta.
Harri Heinonen
Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan potilaan oireenmukaista hoitoa siinä vaiheessa kun etenevää sairautta ei voi enää parantaa.
- 15 000 suomalaista tarvitsee saattohoitoa joka vuosi, mutta erityisiä saattohoitokoteja on vain neljä, Harri Heinonen sanoo.
Saattohoitokotien lisäksi saattohoitoa järjestetään kotisairaanhoidossa, sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tarjonnassa ja osaamisessa on kuitenkin suuria eroja. Sirkku Jyrkkiön mukaan etenkin riittämätön kipulääkitys herättää kritiikkiä.
- Mielestäni on selvää, että riittävän kipulääkityksen turvaaminen kuoleville potilaille olisi vähintä, mihin meidän pitäisi pystyä, Jyrkkiö sanoo.
Moni haluaisi kuolla kotona
Sirkku Jyrkkiö toivoo, että Suomessa olisi jatkossa mahdollisuus saada entistä laadukkaampaa kotisaattohoitoa. Hän uskoo, että ihminen haluaa yleensä olla kotona elämänsä loppuajan.
Monet haluaisivat kuolla kotonaan, mutta siihen ei tällä hetkellä oikeastaan ole mahdollisuutta.
Sirkku Jyrkkiö
- Siihen tarvitaan asiantuntevaa tukea. Kuoleman lähestyessä potilaalla on vaikeita oireita, jotka herättävät hätäännystä sekä potilaassa että tämän läheisissä.
- Monet haluaisivat kuolla kotonaan, mutta siihen ei tällä hetkellä oikeastaan ole mahdollisuutta. Se on asia, joka olisi saatava parempaan järjestykseen.
Kaikki eivät kuitenkaan halua kuolla omassa kodissaan. Kolme ja puoli kuukautta Karinakodissa asunut Raili on onnellinen siitä, että hän pääsi saattohoitokotiin.
- Kotona tunsin oloni turvattomaksi. Ensimmäinen ilta täällä pelotti, mutta jos nyt pitäisi lähteä kotiin, niin se olisi aika vaikeaa.
- Minulle tämä sopii paremmin. Kotihoito edellyttää ymmärtääkseni sitä, että kotona on myös joku omainen, Raili kertoo.
Helmikuun alussa alkaneen Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuotolla kehitetään tänä vuonna muun muassa suomalaista saattohoitoa.