Ennaltaehkäisevät palvelut ja avohuollon työ ovat vielä varsin pienessä roolissa suomalaisessa lastensuojelussa. Painopistettä yritetään siirtää, mutta noin 80 prosenttia resursseista kohdistuu tällä hetkellä laitosratkaisuihin.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset olivat vuonna 2010 619 miljoonaa euroa. Vuosina 2006–2010 lastensuojelun laitoshoidon kustannukset nousivat 43 prosenttia, kun taas avohuollon kustannukset pienentyivät 10 prosenttia.
Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauron mukaan suhdetta ei muuteta hetkessä, mutta kurssi on käännettävä oikeaan suuntaan ja luotettava siihen, että varhainen panostus lapsiin ja nuoriin kannattaa.
– Huostaanottojen määrää laskee merkittävästi vasta, kun ennaltaehkäisevään työhön ja avohuollon toimenpiteisiin panostetaan rajusti, Sauro sanoo.
Hän peräänkuuluttaa myös yhteisvastuuta.
– Lastensuojelun pitäisi tulla enemmän koko kansan asiaksi. Koulu, varhaiskasvatus, neuvolatyö, kulttuuritoimi ja harrastukset voivat tehdä lastensuojelua samoin kuin kioskinmyyjä tai bussikuski. Ja jos näiden tahojen välillä tieto kulkisi, ehkä ongelmat tulisivat ajoissa esiin.
Ongelmat kasautuvat
Koulu, varhaiskasvatus, neuvolatyö, kulttuuritoimi ja harrastukset voivat tehdä lastensuojelua samoin kuin kioskinmyyjä tai bussikuski.
Seppo Sauro
Ongelmat kasautuvat kouluttamattomille nuorille, ja myös vanhempien köyhyys altistaa pahoinvoinnille. Avun saaminen on hälyttävän paljon kiinni asuinpaikkakunnasta ja siitä, miten hyvistä oloista henkilö tulee. Rikkinäisestä kodista tuleva nuori saa epätodennäköisemmin apua.
Lastensuojelualan ammattilaiset näkevät ongelmana myös sen, että yhteiskunnan rakenteet eivät ole siinä kunnossa, että lapsia voitaisiin kuntouttaa osana heidän perheitään. Monissa kunnissa ensimmäinen ja ainoa apu on lastensuojelu.
– Lapsella on ääni ja nimi, ja perhettä tai perheen rippeitä on arvostettava. Lastensuojelu on liiaksi juridisoitunut, Seppo Sauro sanoo.
Sauron mukaan ennaltaehkäisevän lastensuojelun ongelmat on tiedostettu jo pitkään, mutta nyt olisi päätösten aika.
– Nyt pitäisi uskaltaa tehdä viisasta politiikkaa, joka yltää yli valtuustokausien.
Apua ei uskalleta hakea
Huostaanotot ovat aiheuttaneet Suomessa viimeisen parin vuoden aikana useitakin kohuja. Seppo Sauro muistuttaa, että huostaanotto on aina viimeinen keino siinä vaiheessa, kun muut toimenpiteet eivät ole auttaneet.
– Laissa on määritellyt seikat, jotka pitää toteutua. Huostaanotto on aina valituskelpoinen. Mielivaltaisia huostaanottoja ei oikeastaan ole, Sauro muistuttaa.
Siikajoella nuorisokotia pyörittävän Kari-Pekka Tuhkalan mielestä apu pitäisi saada perheisiin paljon nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tuhkalan näkemyksen mukaan Suomessa ei herkästi puututa perheen sisäisiin asioihin.
– Suomessa perhe on aina tabu. Jos perheellä menee huonosti, niin kynnys hakea apua on aika korkea.
Tuhkala haluaisi tuoda ristiriitatilanteiden osapuolet lähemmäksi toisiaan.
– Viranomaissuhtautuminen pitäisi saada puolin ja toisin avoimemmaksi ja pehmeämmäksi.