Luomuruokaa, lähiruokaa vai luonnonlaidunlihaa? Kuluttaja saa olla entistä tarkempana ruokaostoksilla.
Luonnonlaidunlihan tuotannossa on toisaalta kyse perinnemaiseman hoidosta, toisaalta eläinten hyvinvoinnin korostamisesta. Luonnonlaidunlihan tuotantotavalle määriteltiin viime vuonna kriteerit, joiden pohjalta suunnitellaan myös omaa merkkiä.
Laiduntamistavan lisäksi edellytetään esimerkiksi sitä, että eläinten rehun pitää myös talvikaudella olla Suomessa tuotettua tai luomua. Luonnonlaidunliha ei kuitenkaan ole aina luomua.
– Tarkoitus ei ole kilpailla luomun kanssa. Pikemminkin luonnonlaidunliha tukee luomua, toteaa kriteeristön luomisessa mukana ollut metsäasiantuntija Airi Matila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.
Kriteeristö tehtiin Metsälaidunhankkeen osana. Niiden toteuttamisessa mukana olivat Tapion lisäksi WWF Suomi sekä joukko tuottajia. Kuuden kohdan kriteeristö myötäilee pitkälti maatalouden ympäristöjärjestelmää.
– Suunnitteilla on sertifikaatti, jonka omistajaksi aiotaan perustaa tuottajien yhdistys. Kriteeristön valvontaa hoitaisi kolmas osapuoli, kertoo Matila.
Sertifikaatti ja merkki olisi tervetullut ainakin niille tuottajille, joiden lihakarja tai lampaat ovat kaukana mahdollisista markkinoista.
– Vielä kymmenen vuotta sitten aika ei viellä ollut luonnonlaidunlihalle kypsä. Ruotsissa niittyliha jo tunnetaan, sanoo Matila.
Uusi keksintö perinnemaisemien laiduntaminen ei toki ole, mutta laiduntamistavan käyttäminen markkinoinnissa vastaa kuluttajien kasvaneeseen kiinnostukseen tietää, millaisissa oloissa karja on kasvanut. Osa luonnonlaidunlihan kriteeristön täyttävistä karjankasvattajista on saanut jo niin vankan jalansijan kuluttajamarkkinoilla omalla suoramyynnillään, että ei pidä merkkiä välttämättömänä.
– Tottakai taustalla on myös se, että halutaan hintaa lisää. Vertaamme tätä ennemminkin Reilun kaupan tuotteisiin, myöntää Matila.
Luomu tunnetaan jo
Luonnonlaidunliha tai muut luomutuotteita muistuttavat tuotteet eivät uhkaa luomun brändiä, vaikka voivat hämmentää kuluttajia, arvioi Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen Mikkelistä.
– Se haastaa kuluttajia, eli kuluttajilta edellytetään entistä enemmän tietämistä ja osaamista. Jos tuotteessa ei ole merkintää, että se on luomutuotantoa, kyse on jostakin muusta. Tässä luonnonlaidunlihassa hyvää on se, että eläimet ovat laiduntaneet niityillä laidunkauden ajan. Talvikauden aikana niitä ei välttämättä ole ruokittu luomurehulla, joten tuotteisiin tulisi merkitä tämä tuotantotapa ja kertoa tämä tarina, minkälaisesta lihasta on kyse.
Siiskosen mielestä se, että ylipäätään syntyy uusia tuotteita, joiden markkinoinnissa tuotantotavalla ja eläinten hyvinvoinnilla on merkittävä osa, kertoo luomun tunnettuudesta.
– Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitää antaa kaikkien kukkien kukkia. On kuitenkin tärkeää, että kukin tuottaja vastuullisesti kertoo, mistä tuotteesta on kyse. Luonnonlaidunlihan kohdallahan voidaan ajatella, että se on kuitenkin puoliksi parempaa lihaa kuin se, joka ei ole siellä luonnonniityillä laiduntanut, toteaa Siiskonen.
Luomutuotteiden kysyntä on jatkanut Suomessa kasvuaan, vaikka tuotantomäärissä olisi vielä kasvattamisen varaa, jos verrataan naapurimaiden tilanteeseen.
– Luomusta tiedottamisessa ja tarinan kertomisessa voidaan parantaa. Ihmisillä ei ole vieläkään riittävästi tietoa siitä, mikä on luomua, mikä ei. Sitä työtä pyrimme jatkuvasti Luomuinstituutissa tekemään, sanoo Siiskonen.