Yli-Juonikkaan mukaan Annikan kaltaisen vammaisen mahdollisuudet elää omaa elämäänsä ovat vaikeat. Tällainen ihminen tulee jatkuvasti olemaan riippuvainen muista.
Kirjassa jää Yli-Juonikkaan mielestä avoimeksi, mistä tyttären puhe on peräisin ja kuka sen oikeasti tuottaa. Yksi vaihtoehto on ymmärtää se tilanne niin, että vaikeavammainen tytär on tietoinen omasta tilastaan eikä fasilitointi toimi, ja hän joutuu voimattomana seuraamaan kuinka hänen suuhunsa pannaan sanoja.
Kirjaa mainostetaan takaliepeessä dekkarimaisesti: pimeyden voimat ovat liikkeellä, vanhemmat puolustavat tytärtään outoa vihollista vastaan - kuka haluaa perheelle pahaa? Romaani on kuitenkin vakava kertomus vaikeavammaisen tytön elämästä.
Annika on neliraajavammautunut, jota hänen vanhempansa, Aarno ja Niina, hoitavat. Tytär pystyy ilmaisemaan itseään vain fasilitoimalla tietokoneella vanhempiensa avustuksella. Jaakko Yli-Juonikas kirjoittaa siitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä on ilmaista itseään.
Kirja esittää suuria kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä on ihmisarvoinen elämä, kenellä on oikeus elää ja kenellä on oikeus päättää elämänsä. Samalla hän kirjoittaa kirjailijan mahdollisuuksista kuvata todenmukaisesti maailmaa.