Ilmavoimissa toiminut upseeri, helikopterilentäjä ja psykologi Visa Sarparanta tietää miten ihmisen toiminta muuttuu hätätilanteessa. Arviolta noin puolet ihmisistä ei kykene järin loogiseen toimintaan hätätilanteessa, ja 10 – 20 prosenttia ihmisistä voi kadottaa jopa kokonaan järkevän ajattelu- ja toimintakyvyn hätätilannestressin myötä.
– Ei voida suoraan kärjistää, koska yleensäkin ihminen reagoi tilanteisiin yksilöllisesti. Hätätilanteessa on paljon kiinni esimerkiksi siitä, millainen koulutus ja millaiset valmiudet ihmisellä on hätätilanteessa toimimiseen. Osa voi toimia esimerkiksi onnettomuutilanteessa niin, että pystyy auttamaan uhreja.
Visa Sarparanta kertoo tilanteista, joissa hätätilannestressi on saanut ihmisen toimimaan epävarmasti.
– On tapauksia, joissa lentokone on tippunut sytyttäen tulipalon. Koneessa, hätäpoistumistien vieressä istunut ihminen ei ole hätätilanteessa osannut ja ymmärtänyt tarttua kahvaan, jolla oven olisi saanut auki. Sen sijaan hän oli vetänyt hädissään istuimen selkänojan vipua.
Sarparanta korostaa esimerkiksi lentokoneissa ennen lentoa näytettävän turvaesittelyn seuraamisen merkitystä.
– Moni suhtautuu näihin lentokoneiden turvaesittelyihin huumorilla. Ne olisi syytä ottaa vakavasti, että jäisi vähintään jonkinlainen mielikuva hätäuloskäynneistä, välineistä ja niiden sijoittumisista.
– Kun ei ole valmiita toimintamalleja noihin tilanteisiin, niin hätä on usein liikaa ihmisen käsittelykyvylle, Visa Sarparanta sanoo.
Sarparanta ei täysin allekirjoita yleisesti esitettyä norjalaista katastrofipsykologista näkemystä, jonka mukaan katastrofitilanne saa ihmisen toimimaan kaikilla tasoilla henkiinjäämisen varmistamiseksi.
– Malli on romanttisuudessaan houkutteleva, mutta pätee lähinnä osaan heistä, jotka ovat katastrofeista selvinneet. Yksilö- ja kokonaistasolla tieteellinen näyttö ilmiöstä on vähäistä.
– Katastrofien jälkeen päästään usein haastattelemaan selviytyjiä eli heitä, jotka todennäköisesti kuuluvat siihen pienempään osaan ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan optimaalisesti hätätilanteessa, Sarparanta sanoo, ja antaa vielä esimerkin.
– Esimerkiksi lähes 20 vuotta sitten Estonian autolauttaonnettomuudessa 989 matkustajasta 137 selvisi. Onnettomuustutkintakeskuksen Estonia-raportissa kerrotaan esimerkiksi ihmisistä, jotka olivat laivan kallistumisesta asti olleet passiivisia ja liikkumattomia, ja ilmeisesti kykenemättömiä ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.
Hätä lamaannuttaa päättelykyvyn
Ihminen kokee hätätilanteessa ristiriitaa oman suorituskyvyn ja tilanteen vaativuuden välillä, Visa Sarparanta kuvailee.
Pahimmassa tapauksessa kaikki keskittyminen menee omaan pelkoon ja avuttomuuteen.
Visa Sarparanta
– Kyse on siitä kuinka yllättäen tilanne tulee ja kuinka ihminen on siihen varautunut tai valmistautunut. Pahimmassa tapauksessa kaikki keskittyminen menee omaan pelkoon ja avuttomuuteen.
– Hädässä päättelykyky ei pysty tuottamaan tilanteen vaatimia nopeita ratkaisuja, kuten tulipaloissa, Sarparanta sanoo.
Palvellessaan ilmavoimissa Visa Sarparanta ei kohdannut vakavia vaaratilanteita, mutta siellä hänelle korostettiin valmistautumista kaikkeen mahdolliseen.
– Eli silloin kun tilanne on päällä, vastauksen pitää tulla selkärangasta. Kyky päätöksentekoon voi alentua jopa ammattilaisella.
Varautumista voi oppia, mutta varmuus tulee kokemuksesta
Täydelliseen varautumiseen ei voi psykologi Visa Sarparannan mukaan koskaan oppia.
– Missä tahansa ympäristössä riskejä onkaan, tulisi tiedostaa vaikka ihan perustasolla, missä sijaitsevat esimerkiksi poistumistiet, kuinka jauhesammutin toimii, ja miten toimii pienien, hyvinkin ratkaisevien yksityiskohtien kanssa. Kun on opeteltu toimintatapa, hädän hetkellä ei tarvitse ryhtyä opettelemaan uutta tapaa selvitä.
– Hätääntyminen on täysin normaali reaktio, ja oman käyttäymisen tunnistaminen vaaratilanteissa on tärkeää. Mitä paremmin omat tunnereaktionsa eri tilanteissa tunnistaa, sitä paremmin niihin pystyy vaikuttamaan, Sarparanta selvittää.
On myös ihmisiä, jotka eivät sopeudu lainkaan hätätilanteeseen ja jopa laamaantuvat täysin.
Visa Sarparanta
Esimerkiksi pelastusviranomaiset oppivat valmiudet toimia hätätilanteessa jo koulutuksessa. Kokemus lisää toimintavarmuutta.
– Muun muassa ensihoitajilla on rautainen ammattitaito ja osaaminen, joka on sisäistettyä. Hätätilanteessa toimitaan opitulla tavalla. On myös ihmisiä, jotka eivät sopeudu lainkaan hätätilanteeseen ja jopa laamaantuvat täysin, Sarparanta vertaa.
Hätätilanne yllättää ja tekee tilanteesta epänormaalin.
– Suurimmalla osalla ihmistä päättelykyky heikkenee. Adrenaali palvelee fysiikkaa, mutta stressi vaikuttaa päätöksentekoon. Valitettavasti ihmisen ajattelukyky ei ole parhaimmalla tasollaan hätätilanteessa, psykologi Vesa Sarparanta kertoo.