Tampereen yliopistossa valmistunut väitöskirja tarkastelee eri vuosikymmenillä tehtyjä Yle TV2:n sarjoja yhteiskuntaluokan, sukupuolen ja hyvinvointivaltion näkökulmasta.
Tutkija Jenni Hokan mukaan 80-luvulle tultaessa luokkarajat tulivat sarjoissa näkyviin aiempaa selvemmin.
Erityisen vahvasti ne näkyvät Hokan mielestä 90-luvun puolivälissä tehdyssä _Kyllä isä osaa _-sarjassa.
Työnantaja ja työntekijä asetettiin vastakkain
Hokan mukaan 60- ja 70-luvun tv-sarjoissa, kutenHeikissä ja KaijassasekäRintamäkeläisissänäytti jo siltä, että luokkarajat voisivat kadota materiaalisen elämänlaadun paranemisen myötä.
Kyllä isä osaa -sarjassa esitetään ajatus, että sosiaalituet ovat liian suuria ja niitä käytetään väärin.
Jenni Hokka
– 70-luvun lopulla Tankki täyteen -sarjassa ja sitä myöhemmin nostetaan epäilys, että näin ei olisikaan. Varsinkin Tankki täyteen ja Kyllä isä osaa kuvaavat ihmisiä, jotka ovat jättäytyneet tai jotka on jätetty modernisoitumiskehityksen ulkopuolelle, Hokka sanoo.
Kyllä isä osaa -sarjan perheen talo on rempallaan ja pihassa on vanha Lada, kun työnantajalla on uutuuttaan kiiltelevä auto. Myös tarinassa työnantaja ja työntekijä asetetaan vastakkain.
Hyvinvointivaltio muuttui vitsiksi
Kun 60-luvulla esimerkiksi _Heikissä ja Kaijassa _melkeinpä esiteltiin uusia sosiaalipalveluja ja -tukia, niin 90-luvulla hyvinvointivaltio oli enää lähinnä vitsi.
– _Kyllä isä osaa _-sarjassa esitetään ajatus, että sosiaalituet ovat liian suuria ja niitä käytetään väärin. Tällaisia ajatuksia esiintyi yhteiskunnallisessa keskustelussa muutenkin, Hokka sanoo.
Hokan mukaan myös suhtautuminen poliittiseen toimintaan muuttui. Esimerkiksi 70-luvulla tehdyssä Rintamäkeläisissä henkilöhahmot kiinnittyivät hyvinvointivaltioon pienimuotoisen poliittisen toimintansa kautta.
Vielä komediasarjoissa Fakta homma ja Sisko ja sen veli henkilöhahmot ovat kiinnittyneitä poliittisesti, vaikka poliittinen toiminta kuvataan parodisesti.
– _Kyllä isä osaa _-sarjassa sellainen poliittisen kansalaisuuden ihanne, jossa kaikki äänestävät ja seuraavat ajankohtaisia asioita, on pilkan kohde, Hokka sanoo.
Sarjan tekijää ohjaa tyylilaji
Kyllä isä osaa -sarjaa tehtäessä yhteiskuntaluokkia tai hyvinvointivaltion tilaa ei ajateltu. Sarjan ohjaajan ja käsikirjoittajan Pekka Lepikön mukaan päähenkilöihin vaikutti ennen kaikkea sarjan tyylilaji, komedia.
– Sarjan henkilöt epäonnistuvat ja munaavat itsensä vielä pahemmin kuin katsojat, mutta silti siellä on jotain tunnistettavaa, Lepikkö sanoo.
Lepikön mukaan varsinkin komedian kirjoittaminen perustuu siihen, että oikeasta elämästä kerättyjä pieniä asioita yhdistellään yllätyksellisesti ja liioitellen.
– Pitää muistaa se, että tämä on todellisuuden liioittelua. Siitä ei voi vetää suoraan johtopäätöksiä. Se kuuluu tyylilajiin, Lepikkö sanoo.
Tutkijan mukaan komediasta voi silti tehdä yhteiskuntaa koskevia tulkintoja.
– Ironia kuitenkin pohjautuu tietyille yhteisille arvoille. Se on ironian perusta. Muuten se ei tule ymmärretyksi, Hokka sanoo.