Noin 4 000 vuotta sitten eläneen britin haudasta päivänvaloon nostetut esineet ovat tuoneet uutta väriä ja yksityiskohtia kuvaan Euroopan pronssikautisesta elämästä.
Turpeinen hautakumpu sijaitsee Dartmoorin nummilla, tuulten pieksemällä Whitehorsen kukkulalla, jonne on vielä tänäkin päivänä varsin vaikea päästä. Esihistoriallisena aikana lähin asutus oli kaukana laaksossa.
Vainaja poltettiin, mutta luista on kyetty arvioimaan, että hän oli 15–25-vuotias, lyhyt ja hentorakenteinen. Sukupuolen määrittelyssä tutkijat ovat turvautuneet vanhaan tapaan, niin epävarmaksi kuin se on usein osoittautunutkin: koska haudassa on koruja, mutta ei lainkaan aseita, he uskovat, että vainaja oli nainen. Hautajaisista päätellen hän oli aikanaan erittäin merkittävä henkilö.
Poltetut luut, vaatteiden kärventyneet riekaleet ja hautajaisrovion tammi- ja pähkinäpuiden jäänteet oli ensin kääritty turkikseen ja sitten pantu koriin, joka puolestaan oli kätketty pieneen kiviseen kirstuun.
Korvanappien muoto on yhä tuttu
Käärössä oli myös paljon ajalleen ainutlaatuisia hautaesineitä, muun muassa tinainen helmi ja kymmeniä tinaniittejä. Merkit metallin sulattamisesta ovat vanhimmat, joita Lounais-Englannista on koskaan löydetty. Lehmänkarvoista punottuun rannekoruun pujotetut niitit hohtivat aikoinaan kuin hopea.
Sorvarinpensaasta tehdyt korvanapit puolestaan ovat epätavallisen vanha näyte puun sorvaamisesta – ja samalla sangen modernit, sillä samanlaisia voi löytää tänäkin päivänä korukaupasta.
Myös nokkoskuiduista tehty vyö, jossa on nahkareunus ja nahkakoristeita, on löytönä ensimmäinen. Joidenkin helmien aines puolestaan oli päätynyt Dartmooriin kaukaa Itämeren rannalta. Esihistoriallisella ajalla meripihkaa pidettiin maagisena aineena, joka suojeli kantajaansa. Se, että haudassa oli peräti seitsemän meripihkahelmeä, todistaa vainajan korkeasta asemasta.
Nahkaisen käärinliinan alkuperää selvittämässä on ollut brittitutkijoiden lisäksi tanskalaisia ja yhdysvaltalaisia asiantuntijoita. Heidän mukaansa kyseessä ei ole koiran turkki, lampaan talja eikä myöskään hevosen nahka, mutta karhun talja se saattaa olla. Siinä tapauksessa kyseessä olisi laji, joka kuoli Britanniasta sukupuuttoon viimeistään tuhat vuotta sitten.