Jo pitkään on tiedetty, että eläimestä voi olla suuri apu monenlaisissa terapiatilanteissa. Nelijalkaiset ystävät ovat helposti lähestyttäviä ja rentouttavia, ja parhaimmillaan ne peilaavat ihmisen syvimpiä tuntoja paremmin kuin toinen kaksijalkainen koskaan voisi tehdä.
Ne murtavat jäätä monessa tilanteessa ja lisäävät nuoren hyvänolon tunnetta, vaikka muuten kaikki asiat olisivat ihan päin mäntyä.
Eeva Kahilaniemi-Parkkola
Eläin voi toimia vaikkapa sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattihenkilön työparina ja tulokset ovat olleet hyviä.
Karvaisia apulaisia on käytetty esimerkiksi autististen lasten kanssa katsekontaktin ja muiden vuorovaikutustilanteiden harjoittelussa, vanhustenhuollossa apuna liikunnan lisäämisessä ja muistiongelmaisten harjoitteissa - ja tässä vain muutama esimerkki.
Yhteisöpedagogi ja eläinkouluttaja Eeva Kahilaniemi-Parkkola käyttää koiria apuna työssään lastensuojelun erityislaitoksessa, jossa nelijalkaiset auttavat nuoria vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa.
– Nuorten ei tarvitse esittää; eläimelle voi olla rento ja niille voi leperrellä. Ne murtavat jäätä monessa tilanteessa ja lisäävät nuoren hyvänolon tunnetta, vaikka muuten kaikki asiat olisivat ihan päin mäntyä, kuvailee Kahilaniemi-Parkkola.
Hevosista apua jopa työnohjauksessa
Ratsastusterapiaa on käytetty jo vuosia esimerkiksi liikuntarajoitteisten sekä psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista kärsivien ihmisten hoidossa, mutta hevosten hyödyntäminen vaikkapa työnohjauksessa on toistaiseksi vähän tunnettu toimintamuoto.
Kokemuksellinen tunnetaitovalmennuksen työnohjaaja Kati Kärnä ottaa hevoset avuksi työssään silloin, kun asiakas sitä haluaa ja se sopii tavoitteisiin.
– Se on aika vahva työkalu. Pienikin hetki eläimen kanssa saattaa tuoda tosi isoja asioita esille. Hevonen paitsi peilaa ihmistä, niin se on myös aina läsnäoleva ja mitä parhaita läsnäolon opettajia meille ihmisille, Kärnä tietää.
Suomi jälkijunassa eläinterapian käytössä
Hyvistä tuloksista huolimatta Suomessa ollaan monia muita maita, esimerkiksi naapurimaa Ruotsia, selvästi jälkijunassa erilaisten eläinterapian muotojen hyödyntämisessä.
Tämä voi osin johtua siitä, että palveluja ei tunneta riittävän hyvin, eikä eläinterapialle aina tahdo löytyä maksajaa.
Pienikin hetki eläimen kanssa saattaa tuoda tosi isoja asioita esille.
Kati Kärnä
Alan toimijat toivovatkin, että aiheesta tehtäisiin lisää tutkimuksia ja alalla verkostoiduttaisiin paremmin. Toiveena on myös, että palveluille löytyisi helpommin maksaja.
Kahilaniemi-Parkkola esittää toiveen siitä, että tulevaisuudessa esimerkiksi palveluseteleitä voisi hyödyntää eläinterapiassa, koska Kela korvaa toimintoja rajallisesti.
– On paljon alan ammattilaisia, jotka eivät välttämättä ole toimintaterapeutteja, vaan kasvatus- tai sosiaalialan ihmisiä. Jos on esimerkiksi sosionomin koulutuksella ratsastusterapeutti, sitä ei kukaan korvaa.
– Mutta jos olet toiminta- tai fysioterapeutti, se on korvattavaa. Ihan yhtä tärkeää työtä tehdään, oli se viitekehys sitten kasvatus tai sosiaalipuolen lähtökohdat, Kahilaniemi-Parkkola huomauttaa.
Eläinavusteiset työmenetelmät ovat osa luontoon ja maaseutuun perustuvaa, ammatillista Green Care -toimintaa.
Päivitetty 24.3. klo 9:10: Lisätty loppuun maininta Green Caresta