Vielä joitakin vuosia sitten Lapin suurten matkailukeskusten baareissa saattoi iltaisin ja myöhään yöllä kuulla kovin kännisiä raportteja päivän moottorikelkkareissuilta. Safarioppaiden tiimi-ideologian mukaisesti baarissa palaveeraaminen oli ennen pakollista, sanoo asiaa tutkinut Lapin yliopiston apulaisprofessori Jarno Valkonen.
Valkosen pari vuotta sitten valmistuneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että safarioppaiden kesken vallitsee voimakas yhdessä tekemisen henki ja tiimityön onnistuminen edellyttää yhteisiä käytäntöjä. Yhteinen juopottelu on ollut yksi huomiota herättänyt yhteinen toiminto. Etenkin 1990-luvulla juomaillat olivat pitkiä ja kosteita.
Kaikki eivät moiseen juomakulttuuriin sopeutuneet. Erityisesti freelancerit kokivat, että päästäkseen tiimiin täysjäseneksi täytyi juomisiin osallistua. Myös asiakkaiden kanssa juomista harrastettiin.
- Ellei osallistunut, ei kenties saanut työtilaisuuksia.
Ammatillistuminen raitistaa
Safaritoiminta luonnollisesti edelleenkin edellyttää oppaalta sitoutumista ryhmän asettamille tavoitteille ja käytäntöihin.
Vain hyvin yhdessä toimiva koiravaljakko voi luoda onnistuneen valjakkoreissun. Valjakko tarvitsee myös hyvän johtajakoiran.
Valkonen antoikin tutkimukselleen nimen "Känniset vetokoirat - alkoholin käyttö ja tiimityön ideologia kaupallisen luontomatkailun opastyössä". Onneksi nykyään vetokoirat eivät kaatuile krapuloissaan kesken ajon.
- Vastuu on nykyään kova ja ala on ammatillistunut. Moni kymppiopas (kovakuntoinen vastuuta kantanut luotto-opas) onkin perustanut oman matkailualan yrityksen.
Epävirallisia työyhteisön sisäisiä käytäntöjä varmasti safaritiimeissä edelleen on ja ei ole sanottua, etteikö tänäkin iltana jossain pubissa ahavoitunut safariopas purkaisi keikan iloja ja haasteita - selvin päin tai sitten ei.
(Valkonen osallistuu Lapin yliopistossa järjestettäville sosiologipäiville).