Kemin taidemuseossa avattava näyttely nostaa esille köhyyden ja kurjuuden eri puolet. Seitsemän taiteilijan maalauksissa, veistoksissa, videoteoksissa ja performanssiesityksissä tehdään näkyväksi yhteiskunnan kahtiajakautumista kantaaottavalla tavalla.
Näyttelyssä kuvataan muun muassa leipäjonoja, uskonnollisissa taisteluissa silvottuja lasten ruumiita, yksinäisiä vanhuksia, mutta toisaalta köyhyyden ekologista ulottuvuutta.
– Toivoisin, että näyttelyn nähneet ihmiset pohtisivat näkemäänsä. Ja saa ahdistua, sekin on hyvä merkki siitä, että jotain liikahtaa, jotain tuntee. Jos keskivertokansalainen ei aina saakaan taiteesti irti tarpeeksi, niin toivon että tämä läpäisee. Hyvässä tai pahassa, Linda Arola kuvailee.
Teema haluttiin nostaa esille nimenomaan Kemissä, vaikka esimerkiksi Helsingissä arkipäivän köyhyys ja esimerkiksi kodittomuus on paljon näkyvämmin läsnä.
Taustalla oli kutsu, mutta myös Arolan omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset Kemistä. Kemi tuntui sopivalta yhteiskunnallisen teeman käsittelypaikaksi myös siksi, että kaupunki on sijoittunut kärkipäähän Suomen onnettomimpien kuntien listalla.
Perjantaina Kemin taidemuseossa avattuun näyttelyyn teoksiaan ovat tuoneet Linda Arolan lisäksi Pentti Otto Koskinen, Lotte Nilssen-Välimaa, Maija Saksman, Satu-Minna Suorajärvi, Tuulia Susiaho ja Tellervo Viitaniemi.