Hyppää sisältöön

Väitöstutkimus: Rannikon raskasmetallipäästöt kuriin ojitussyvyydellä

Vesistöihin valuvat raskasmetallipäästöt ovat tappaneet kaloja ja vaikeuttaneet niiden lisääntymistä Turun ja Oulun välisellä rannikolla. Tilannetta voitaisiin parantaa ojitussyvyyttä säätämällä, kertoo tuore väitöstutkimus. Tutkijan mukaan esimerkiksi Luodon-Öjanjärveen huuhtoutuu vuosittain vähintään kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaara-tapauksen yhteydessä.

Kalakuolema
Kuva: Yle
Ritva Karhula,
Kreeta-Maria Kivioja

Happamuusongelmista väitelleen filosofian tohtori Janne Toivasen mukaan ojitustavan valinta helpottaisi happamien sulfaattimaiden ongelmia. Toivasen mukaan Turun ja Oulun välisellä rannikolla on metallipäästöjen vuoksi jo monta niin sanottua kuollutta jokea, joissa ei ole esiintynyt kaloja neljäänkymmeneen vuoteen.

– Nyt meneillään on muutama projekti, jossa käytetään niin sanottua säätösalaojitusta. Siinä maanviljelijä voi itse säätää salaojituksen ojitussyvyyttä. Tällöin voidaan välttää se, että pohjaveden pinta laskee kesällä liian alas, Toivanen selventää.

Toivanen muistuttaa, että happamat sulfaattimaat ovat sinänsä arvokas resurssi. Ne ovat Suomen tuottavimpia maanviljelysmaita, kunhan viljelijä kalkitsee maan.

– Tärkeää olisi vähentää ongelmia, mutta maankäyttöä ei saisi rajoittaa.

"Kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaaran tapauksessa"

Happamien sulfaattimaiden raskasmetallipäästöt ovat vaikeuttaneet kalojen lisääntymistä ja aiheuttaneet kalakuolemia esimerkiksi Luodon-Öjanjärvellä Pohjanmaalla. Esimerkiksi mateen poikasia ei ole ollut happamuuden takia parina kesänä lainkaan.

Joka vuosi Luodon-Öjanjärveen huuhtoutuu purojen ja jokien kautta karkeasti sanottuna vähintään kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaara-tapauksen yhteydessä.

Janne Toivanen, filosofian tohtori

– Kalakuolemien takana on varsinkin alumiini, Toivanen sanoo.

Hänen mukaansa alueelle ei pitäisi enää luoda uusia sulfaattimaita.

– Joka vuosi Luodon-Öjanjärveen huuhtoutuu purojen ja jokien kautta karkeasti sanottuna vähintään kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaara-tapauksen yhteydessä. Tätä on jatkunut noin neljäkymmentä vuotta. Tämä ei ole vain kyseisen järven ongelma, vaan tilanne on tavallinen Turun ja Oulun välisellä rannikolla, Toivanen sanoo.

Metallit tulevat happamista sulfaattimaista, jotka ovat tavallisia Pohjanmaan jokilaaksoissa. Alun perin ne ovat olleet vanhaa merenpohjaa.

– Ne ovat hapettuneet maan kohoamisen ja varsinkin maankäytön vuoksi. Maaperän pH-arvo on laskenut, minkä vuoksi metallit ovat liuenneet ja huuhtoutuneet vesistöihin.

Filosofian tohtori Janne Toivonen on väitellyt happamien sulfaattimaiden ympäristövaikutuksista Kovjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen alueella.

Suosittelemme sinulle